Mäntylä

Jäähyväiset

2012-01-18T22:21:00.002+02:00

Tuonen lehto,

rauhan lehto,

siel on hieno hietakehto,

sinnepä isäni saatan.

Tässä pitelee äiti isän kättä viimeisen kerran.

64 yhteistä vuotta on takana.

Isä lähti lauantaina.

Keuhkokuuume yllätti hänet ja uuvutti kolmen vuorokauden taistelun jälkeen.

Hoitotahtonsa toteutui, eikä tarvinnut jäädä sairaalan sänkyyn vuosikausiksi.

Itken,

- vaikka en jaksa enää....

Kyllä tämä itku joskus loppuu...

Isä siunataan Uukuniemen multiin, sukuhautaan, 28. päivä.

Silloin lauletaan hänen lempilauluaan..

Aavan meren tuolla puolen, jossakin on maa,

missä onnen kaukorantaan laine liplattaa.

Siellä kukat kauneimmat luo aina loistettaan,

siellä huolet huomisen saa jäädä unholaan....

Kiitän kaikista lämpimistä ajatuksista.

tammikuu

2012-01-06T21:11:00.000+02:00

Täällä sitä taas ollan.

Kaikesta huolimatta.

Hieman koettelee nyt tämä aika, mutta vielä mennään...

Herra Perttu Repolainen tässä hieman säikähtäneenä ihmettelee kissakaverin puuttumista. Kuten näkyy, Pertun takapää on aika kutistunut. Koiraparkahan siis sairastui borrelioosiin, jota hoidettiin kuukauden antibiootti- ja kipulääkekuurilla. Akuutti vaihe on ohitettu, mutta jälkivaivaksi jäi jäykkyys ja kipuilu, jota nyt lääkitään pitkävaikutteisilla kipulääkkeillä luultavasti elämänsä loppuun asti. Kova kohtalo alle 5- vuotiaalla koiralla.

Lihakset ovat surkastuneet liikunnan vaikeutumisen ja vähäisyyden vuoksi. Toivottavasti kesä tuo helpotusta Pertulle.

No mutta.

Kukas se siinä ketkupolkkailee ?

Tässä touhussa ei huono muisti merkitse mitään :)

Aamulla jätin eilen leikatun, vastentahtoisen isän sairaalaan, ammattilaisten hoiviin ja toin tämän muistihäiriöisen omaishoitajan pariksi päiväksi meille virkistymään. Ainakin pari yötä saan nukkua huoletta.

Juu, ai miten tähän yhdistetään töissäkäynti?

No sitäpä en ole vielä keksinyt.

Ensi viikolla menen kotiuttamaan isän ja palautan äidin hoitamaan häntä, sitten mietin taas, miten seuraavat päivät hoidetaan ja päivystän puhelimen kanssa kun on tätä välimatkaakin reilusti toistasataa kilometriä. Kohta on varmaan ryhdyttävä pakko(hoito)toimiin.

Voi kunpa nämä asiat voisi hoitaa neuvottelemalla.

Hieman on siis sisustelu- ja käsityöhommat pysäkillä.

Kiitollisuutta

2011-12-31T17:27:00.000+02:00

Toivon sinulle, hyvä lukija, voimaa kohdata

oikeaa elämää iloineen ja murheineen ensi vuonnakin, näillä otteilla lempiartistiltani Jukka Pojalta :

Tyytyväisyys on vaikea laji
Maailma on täynnä joutavaa marinaa
Haluu haluu haluu, muttei saa mitä haluu
Sitku saa, mitä haluu, ei haluu, mitä saa
Kunnes jonain päivänä kenties tajuaa
Jah Jah pysyy, muu hajoaa
Vain rakkaus kelluu, muu vajoaa
Kiitollisuutta

Helposti saattaa unohtuu,
ettei elontiekään itsestään selvyys oo
Se oli niin pienestä kii,
tie oli vaarallinen,
mut jäätiin henkiin
Se saattais kostautuu,
jos mä sen teen,
että mä nostan pilviin pään
Tai humallun maallisesta materiasta
enkä pidä elämänlahjaa enää minään

Kiitollisuutta,
mä haluun nähä kiitollisuutta
Pitää olla kiitollisempi
ja joka päivä joka ilta vain enempi
Kiitollisuutta,
mä haluun nähä kiitollisuutta
Pitää olla kiitollisempi

Aina jotain puuttuu ja jotain uupuu
Pitää saada rastia joka ruutuun
Ei maallinen mieli voi muuttuu,
mut annan kiitosta sille, kelle kiitos kuuluu

Kiitollisuutta,
mä haluun vähän kiitollisuutta
Pitää olla kiitollisempi
ja joka päivä joka ilta vain enempi

Ja miksi ihmiset me valitetaan turhasta
Vaik tiedetään olot jossain muualla
Eikä tunnu pulaa meillä ruuasta
Ne heittää sitä roskiin sekä murhasta
Ei saa kuolla suruun konkurssista
Ei se saa eksyttää mua kurssista
E-ei

Vaikka kaikki ei ookaan perfektii
Pelkkää simaa ja serpentiinii
Välillä on hyvää ottaa perspektiivi
Laajentaa näköpiirii
Ja kun näkee maailma,
avaraa ja julmaakin kenties huomaankin,
on paljon, mitä ottaa selviönä
mullekin alkaa selvitä
pikku hiljaa

Olen siunattu lapsesta saakka
Olin äitini siunattu taakka...

...

Kiitollisuutta,
mä haluun vähän kiitollisuutta mun sydämeen
Kiitollisuutta,
mitä ikinä mä teen,
mihin ikinä mä meen
Come on now

Joulu kuvina

2011-12-30T15:18:00.001+02:00

Mäntylä toipuu joulusta ja Ellusta.

Ennen kuin joulu tuli, piti toki siivota ja koristella.

Niissä Vilkki on hyvä !

Tip tap vaan.

Kaikki saatiin lopulta juhlakuntoon.

Ja olihan sitä herkkuakin, monenlaista...

Elviksen kootut kertomukset- loppujakso

2011-12-25T23:10:00.000+02:00

Kuten monet teistä tietävät,

Elvis oli jo selvinnyt monesta.

Se oli pelastettu huonoista oloista,

nälän ja lian sekä kaikenlaisen ikävyyden keskeltä.

Tultuaan kotiin se otti palvelijoikseen meidät sekä koiran. Palvelutti hyvin itseään ja tarjosi hurinaa sekä syliinkäpertymistä

-tarvitsijoille.

Elvis eksyi myös metsään, neljäntoista metrin korkeuteen,

puun latvaan ja pelastui sieltäkin. Se sukelsi pitkällä loikalla myös keskelle koskeloparvea, järveen.

Ellu kulki omia polkujaan ja koirakaveri Pertun polkuja;

kaiken tämän mielellään.

Ellu talutti tarvittaessa myös koirakaveria hihnassa pitkilläkin lenkeillä ja koira totteli mukisematta.

Se pysäytteli myös ihmiset,

nappaamalla kiinni ohikulkijan lahkeesta.

Elvari osasi pamauttaa stereot päälle keskellä yötä,

pudottaa hyllyt tavaroineen ikkunoiden päältä- nekin yöaikaan,

sekä kiipeillä keittiössä verhotankoja pitkin paikasta a paikkan b ja kadota näkymättömiin taikakissan tapaan

- kun niikseen oli.

Kesyynnyttyään Elvis kadotti vaarantajun ja pelon tyystin.

Se istui pelotta keskellä tietä ja odotti auton pysähtyvän tai makasi selällään keskellä lattiaa vilskeen ja vilinän keskellä. Ratsasti myös koirakaverin selässä hajareisin.

Tuli AINA kun kutsuttiin!

Sitten ei tullut enää kun kutsuttiin.

Elvis halusi juoda vettä rannasta.

Veden jäätyessä ranta siirtyy hieman kauemmas ja

... vielä kauemmas.

Ellukin siirtyi ja jossakin kohdassa jää oli jo pettävää.

Vuoden pimeimpänä hetkenä,

talvipäivänseisauksena,

illan pimeydessä,

putosi Elvis ja hukkui.

Taskulampuin sitä etsittiin ja haravoitiin ja vain tassunjälkiä löydettiin.

Aamun valjetessa aatonaattona nähtiin kiikarilla kirsu ja tassunpäät jään reunalla.

Itkettiin ja surtiin jäähän jäätynyttä suurta Elvistä.

Ette voi uskoa,

miltä tuntuu elämä ilman Ellua !

2011-12-22T16:49:00.002+02:00

Mäntylän mummi lompsahti tänään, talvipäivän seisahtuessa, lomalle ja vetäytyy odottelemaan rakkaimpiaan kotitupaan.

Leivinuuni lämpiää ja kynttilät tuikkii.

Tervetuloa Joulu

Mäntylä kiittää kaikista postin tuomista oikeista korteista ja toivottaa nyt virtuaalisesti

kaikille ystäville, sukulaisille, työkavereille, naapureille ja muillekin lukijoille ympäri telluksen,

valoisaa, lempeää, onnellista ja tunnelmallista joulua !

Lahjat peittyy kääröihin...

2011-12-19T21:18:00.000+02:00

Biscotteja tulee uunista solkenaan.

Glögit pöhisevät ja hautuilevat mausteineen.

Tässä eräs mainio vaalea glögiohje:

1 dl luomuomenatäysmehua

1 vaniljatanko halkaistuna

1 kanelitanko

1 rkl kokonaisia kardemummansiemeniä

1/2 dl luomuruokosokeria

1 pullo kuivaa valkoviiniä

1 dl calvadosta

1 omena

Kaada omenamehutiiviste kattilaan.

Laita halkaistu vanilijatanko,kanelitanko ja kardemummansiemenet sekä ruokosokeri kattilaan.Kiehauta ja jäähdytä.

Lisää valkoviini ja calvados.

Anna maustua yön tai parin yli - jos voit...

Poista omenasta siemenkota.Halkaise ja lohko omena.

Laita lohkot glögilaseihin.

Lämmittele glögi varovasti höyryäväksi ja siivilöi omenien päälle.

Nauti!

Meillä muhii parhaillaan myös karppaajan punaviini-rommiglögi, joka onkin makeutettu stevialla. Hieman on makueroa sokeriin verrattuna ja stevian määrää on vaikea arvioida suhteessa sokeriin.

Kannattaa kokeilla!

Mummin joulukorput

2011-12-18T21:42:00.001+02:00

...ja ankeus pois jo jää !

2011-12-17T20:59:00.000+02:00

Piparin tuoksua...

2011-12-15T19:03:00.001+02:00

tonttujen juoksua...

sitäkö joulu on ?

No ainakin tänään töissä oli

ja vieläpä mukavaa, hauskaa, iloisaa...

Mutta.

Jos saa toivoa

ja ainahan saa...

Niin,

tässä tulee

TOIVE !

Joulupatja

Joulupatja o mu omakeksimä perinne,

mink mää tahtoissin lanseerata niil ihmisil,

ketkä tahto viättä lepojoulu.

Joulupatja tehrä nii, ett jouluaattoaamun sänkyst raahata patja keskel olohuane lattia peittoines tyynyneis päivines.

Ympärs asetella ruakka (mikä ei o itte tehty vaa myyjäisist ostettu taik jonku ahkera jouluihmise laittama), namei ja uussi kirjoi ja mitä muit paketei onka sattunu saama.

Siäl peito al sit maatta uuttevuatte saak,

käännetä välil kirja sivui taik kylkke

ja ojennella kätt kohren konvehtei.

Viarai ei saa tul käymä, eik itte kuulu käyrä missä.

Ei ol väli onk yksinäine, pariline taik perheline -

joulupatja o joustava ratkaisu.

Ko siit nousse, o niin kyllästyny makkamisse

ja niin täys tyäntouhu ja toiminna ilo,

et sitä riittä pitkäl kevässe.

- Heli Laaksonen

Tulisipa valkeus

2011-12-11T08:41:00.001+02:00

Enää yksitoista lyhenevää ja pimenevää päivää talvipäivänseisaukseen.

Pitkät pimeät te tulkaa,

tule talvi lauluton!

Kaksi syksyn linnun sulkaa

pudonnut mun tiellein on.

Toisella teen runon, jossa

sydämeni elää voi

onnen armaan muistelossa

minkä mennyt suvi soi.

Toinen talveen pimenevään

kaipuustani laulun luo,

kunnes muuttolintu kevään

kaksi uutta sulkaa suo.

V.A.Koskenniemi

Viljo kokkaa jouluruokaa Onnille.

Antoi itse nimen vauvalle.

♥

Talvi tuli lopulta

2011-12-07T18:58:00.001+02:00

"Leivon ja laitan mä leivän ja pullan,

kohta on loppu leipurin hoppu,

hei leivon, leivon taas,

hei leivon, leivon taas"

Hei mummi, joko nyt käytän tätä siivilää ?

...Ai niin, ensin pitää vatkata.
Vatkain on hauska huriseva härveli.
Tästä tulee vadelma-suklaamuffinssia!

No nyt sitten siivilää...
ja osaan kopsuttaa reunaan...

Valmista muffinssia Viljo katsoi vinoon,
sanoi kohteliaasti nam, nam ja jätti maistamatta.

Joulun valot syttyvät hiljalleen
Mäntylässä.

Joulukuussa armon vuonna 2011

2011-12-02T22:45:00.001+02:00

Tapahtui tänään niillä mailla, joilla eräs lastenhoitaja istui kaikessa rauhassa askartelemassa lastensa kanssa, kun eräs odottamaton lastentarhanopettaja saapui pianoa soittamasta ja laittoi käteen lämmintä voimaa suoraan sydämestään.

Itkuhan siitä tuli.

KIITOS Anne ♥

Nyt jaksaa taas mennä...

Joulu ei meinaa tähän taloon tulla millään,

mutta adventtikynttilät on sentään hankittu.

Joulumieli tuli kuitenkin kun viikolla eräs neiti 4v,

kesken lumihiutaleen leikkauksen kääntyi ja sanoi:

Aila, sinun selän takana on suojelusenkeli.

Itkuhan siitäkin tuli...

No en itke töissä koko ajan.

Nyt alkaa vain olla hieman loman tarvetta...

Onneksi sunnuntaina tulee etelän ihmisiä virkeillä ajatuksilla.

Aamulla hurautan kuitenkin äidille ja isälle pullaa paistamaan.

Kaupan pulla ei kuulemma enää maistu ;)

Verkkaisaa viikonloppua ja voi hyvin !

Arjen harmaa vyöhyke

2011-11-26T17:48:00.001+02:00

Marraskuussa:

"Erilaisia kuolemaan liittyviä ilmiöitä on kutsuttu nimityksellä marras. Suomalaisten kansanuskomusten yhteydessä martaat ovat muun muassa kuolleiden sieluja, pian kuolevia ihmisiä tai kuoleman ennusmerkkejä, toisinaan myös menninkäisiä muistuttavia Manalan olentoja." (Wikipedia)

Äiti puuhaa entiseen malliin, mutta muisti ei.

Ei muista onko tänään jo syöty.

Tai oltu ulkona.

Joskus muistaa, joskus taas ei.

Ymmärtää , että ei aina muista.

Isä ei kuule.

Mutta muistaa.

Siellä he nyt elävät arkea.

Sellaisena.

Äiti istuu sohvalla tai nojatuolissa ja tuijottaa telkkaria.

Telkkari ei ole auki.

Havahtuu, ja katsoo kelloa.

Sanoo: Voi , noinko vähän se vasta on?

Ja odottaa iltaa, että tulisi armelias uni.

Ja jospa tulisi kuolema ja korjaisi pois.

Ei ole kipuja.

Vietän ensimmäistä vapaapäivää moneen, moneen viikkoon.

Kiitän kaikkia myötätuntoisia kommenteista.

Ja kahta mainiota lakimiestä (-naista) hyvistä neuvoista ja

korvaamattomasta avusta.

Tiedän, että he lukevat tämän.

KIITOS ♥

Tuli paljon lisää vastuita ja velvollisuuksia.

Mutta ehkäpä ajoissa.

Ehkä selviydyn perheeni tuella.

Hyvä omatunto ei ole helposti lunastettavissa.

Yöllä kuuntelen, kumpi raksuttaa kovempaa?

Seinäkello vai

omatunto....

En ole ollut kotona moneen viikkoon päivänvalon aikaan.

Aamulla huomasin järven olevan jäässä.

Oli kaunista ja kuulasta.

Kotipihassa.

Harmaa on tämän syksyn väri.

Nopeat kämmekkäät ovat olleet käytössä jo tovin...

...ja sitten se huivi.

The huivi.

No, ei siitä tullut ihan semmoinen kuin piti, mutta huivi kuitenkin ja ihan kelvollinen. Mohairia ja Silmua.

Nyt ei synny mitään monimutkaista.

Ihan vain perussukkaa...

Ja huomenna teatterimaraton kylmällä seurantalolla hrrrr...

Ensi viikonloppuna taas äitiä ja isää...

2011-11-11T19:09:00.001+02:00

This is your life.

Do what you love, and do it often.

If you don't like something, change it.

If you don't like your job, quit.

If you don't have enough time, stop watching tv.

If you are looking for the love of your life, stop;

they will be waiting for you when you start doing things you love.

Stop over analyzing, life is simple.

All emotions are beautiful.

When you eat, appreciate every last bite.

Open your mind, arms and heart to new things and people,

we are united in our differences.

Ask the next person you see what their passion is.

And share your inspiring dream with them.

Travel often; getting lost will help you find yourself.

Some opportunities only come once, seize them.

Life is about the people you meet,

and the things you create with them

so go out and start creating.

Life is short.

Live your dream, and wear your passion.

Ja mikä on myös TODELLA tärkeää..

TEE EDUNVALVONTAVALTAKIRJA,

SEKÄ TESTAMENTTI

ajoissa !

Vaaniva peto

2011-11-08T19:23:00.002+02:00

Nyt ei tule päivityksiä tähän blogiin kovin nopeassa aikataulussa.

Päätin vähän avautua.

Äiti ja isä eivät voi enää kovin hyvin.

Perjantaina,

työviikon päätteeksi soitin äidille ambulanssin

ja kävin hänet myös lauantaina kotiuttamassa sairaalasta.

Alzheimer vaanii äitiä

ja muut sairaudet isää.

Nyt taisi äidillä olla jo kolmas kohtaus,

jolloin häneen ei saa kontaktia.

Onneksi taas selvittiin ja elämä jatkuu

- omalla tavallaan -

taas heilläkin, melkein entiseen malliin.

Käytiin yhdessä sunnuntai-aamuna

hakemassa mielenvirkkeyttä

ja uusia ajatuksia Saima-kahvilasta.

Hämmentää.

Pelottaa.

Surullista on !

Ainoan lapsen osa ei ole mukavuusalueella.

Vielä on kuitenkin elämää.

2011-11-01T17:26:00.001+02:00

Käsitöitä ei nyt varsinaisesti synny.

On jokin lukko.

Eräs jos toinenkin neule on kesken ja Puuhiskin jo loihe lausumaan,

että kuinkahan monet sukat olisikaan valmistuneet sinä aikana

kun yhtä ainoaa huivia on purettu ja keritty.

Monet !

Luulen, että olisi viisasta laatia lista keskeneräisistä töistä ja ruveta saattamaan niitä loppuun yksi kerrallaan.

On lievästi hajonnut olo kun mitään ei valmistu.

Yhden lampunvarjostimen sentään ompelin

ja sain hankittua jo muutaman mustan kehyksen korteille,

sekä spreijattua vanhat lampunjalat mustaksi.

No kehykset ovat tietenkin liian kiiltävät ja joudun varmaan nekin suihkuttelemaan mattamaalilla.

Myös vanha vitriini on taas uudessa iskussa, valkaistuna.

Maalipurkkejakin olisi jonoksi asti...

Tätäkö se hidastaminen nyt sitten on ?

...tai hidastuminen...

Tänään kotona...

2011-10-30T17:21:00.000+02:00

...oli perhe koolla.

Tähtikokki tuli pitkästä aikaa kotiin ja joutui tovin odottelemaan, ennenkuin Viljo veljenpoika rupesi kaveriksi.

Aina on mukavaa kun lapset ovat hetken helmoissa.

Viljo 13 kk on oppinut paljon uusia asioita.

Tuntuu, että joka viikko ryöpsähtää jotain uutta.

Nyt hän jo kävelee niin tukevasti, että voi laittaa kädet suoraksi selän taakse tai taputtaa mennessään.

Myös yhden jalan pikakäännökset sujuvat sumeilematta.

Viljo myös puhuu.

Sanoo hirveän määrän sanoja selvällä suomen kielellä ja jopa kaksi sanaa peräkkäin:

Ei oo !

Pappa on nykyään pappete ja Viljon suosikki.

Mummi, tai siis mimmi ei ole enää paljon mitään...

Lelujen tutkimisesta on siirrytty leikkimiseen.

Vilkki osaa myös vähän syödä itse ja juoda tuttipullosta tai nokkamukista.

Oppimisesta iloitaan kovasti yhdessä.

Sammaleesta ja kanervasta

2011-10-29T13:59:00.001+02:00

Sipulit pääsivät sammalpedille metsälenkin tuloksena.

Taas tuli kassillinen varpuja,

sammalta ja jäkälää tuliaisina.

Kanervista tein kuusen ja toisen jäkälästä.

Lisäilen ehkä helminauhaa tai lumihiutaleita lähempänä joulua.

Herrat Perttu ja Elvis olivat tietysti mukana metsässä. Perttu ei vielä paljon jaksa, mutta haistelu on ihanaa ja silmä kirkkaampi. Taitaa jäädä eloon.

Millähän tuon mutakuonon saisi raaputeltua kesän jäljiltä puhtaaksi?

Pipi hauva

2011-10-25T16:27:00.000+02:00

Tässä lepäilee kuumeinen Perttu.

Pari viikkoa sitten alkoi Perttu hiljalleen muuttua vaisummaksi. Kovin tätä käytöstä ihmeteltiin.

Alkoi näyttää siltä, että meillä asustaakin erittäin hyvin kasvatettu ja tavattoman tottelevainen koira joka toimii kuin ajatus.

Samalla alkoi Pertun makuulta ylös nouseminen vaikeutua.

Liikkelle päästyään kuitenkin meni metsässä ihan entiseen malliin ja otti räjähtäviä lähtöjä pallonkin perään.

Jotakin oli kuitenkin selvästi vinossa.

Aloimme kaivata tuttua ad-full-hd-cd-dvd-blueray-koiraa ja pelätä pahinta.

Tasan kaksi vuotta sitten kuvatut b- lonkat alkoivat vaikuttaa vanhuksen nivelrikkoisilta ja - no- otus oli omituisen kuuliainen.

Eilen ei Pertun neljän ja puolen vuoden ikäinen pyrstö enää noussut alakerran portaita ylös, vaan piti ihan kannatella. Tänään lääkäriin, lonkkakuviin, verikokeisiin ja mitäpä löytyi?

Borrelioosi

Hevoskuuri antibioottia ja kipulääkkeitä lähti mukaan, toivottavasti auttaa.

Tänä kesänä on poimittu kissasta ja koirasta ennätysmäärä punkkeja, kaikesta myrkkymäärästä huolimatta. Viimeksi toissapäivänä- siis lokakuun loppupuolella irrottelin yhden juuri kiinnittymässä olevan.

Koira on ihan kanttuvei ja kissa kiertelee kummissaan.

Hieman jännittää, tuleeko jälkiseuraamuksia vai selvitäänkö säikähdyksellä.

Kabbalisti

2011-10-24T18:09:00.003+02:00

Ei ole Mäntylän mummi siivonnut, silittänyt eikä sisustanut. Eipä ole keskeneräiset työt edistyneet.

Mummi on ollut ihan muissa maailmoissa, Kabbalan maailmoissa, Galilean Tsfatissa.

Jos koko kirja pitäisi tiivistää yhteen kauniiseen ja kuvailevaan lauseeseen, se olisi...

"Kun jossakin toteutuu toive, maailma pidättää hartaasti henkeä ja vaikenee."

-tai elämää suurempaan opetukseen, se olisi...

"Tärkeintä ei ole se, miten monta kertaa ihminen kaatuu,

vaan se ,miten monta kertaa hän nousee taas ylös."

Kaikkien Paulo Coelhojen jälkeen Kabbalisti oli oikein virkistävä lukukokemus. Jotain samaakin, mutta kuitenkin ihan muuta...

"Sielut, jotka tapaat elämäsi varrella,

eivät tule vastaan sattumalta.

Usein suurimmat vihollisemme ovat suurimpia opettajiamme.

He heijastavat omaa heikkouttamme,

ja oppimalla rakastamaan heitä voimme nousta yhden askelman ylemmäs portailla,

jotka johtavat Luojan luo.

Se ei onnistu sillä, että yritämme lyödä heitä kasvoihin..."

"Tuntikausia he keskustelivat siitä, miten ihmisellä oli joka hetki elämänsä aikana mahdollisuus valita vilpittömyyden ja valheellisuuden väliltä. Miten houkuttelevaa olikaan kaunistella omat valheensa totuudeksi. Ja miten Luojalle loputtomassa luottamuksessaan ei merkinnyt mitään, kumman ihminen valitsi. Luojalla oli ikuisuus. Hän katseli armeliaana ja antoi ihmiselle joka hetki jälleen uuden valinnanmahdollisuuden."

Ja sitten se kielletty rakkaus sekä itämainen erotiikka,

joita ei edes voi tähän irrottaa kokonaisuudesta.

Lue ihmeessä itse!

"Onko rakkaus olemassa? Hän kysyi maaherralta.

Totta kai on, Abu Siffin vastasi yllättyneenä.

Oletteko te sitten joskus nähnyt rakkauden ?

Tai koskettanut sitä ?"

Syksyn askarteluja

2011-10-16T17:43:00.001+02:00

Kaikki suunnitelmat eivät tietenkään toteutuneet.

Kumma kyllä, juuri ikkunanpesu jäi tekemättä...

Mutta lämpimästä auringosta tuli nautittua ja paljon.

Kävin metsässä kissan ja koiran kanssa poimimassa mustikanvarpuja, sillä ajattelin, että tänä vuonna teen kranssin hyvissä ajoin. Väänsin pajusta isohkon pohjan, halkaisija ehkä 50 cm. Varpuja meni puolitoista täyteen ahdettua muovikassillista, puola rautalankaa, aikaa kolme tuntia, mutta valmista tuli.

Laitan sitten valoketjun lähempänä joulua.

Joriinit kukkivat ihan hurjana, enkä raaskinut niitä vieläkään kaivaa ylös. Leikkasin osan maljakkoonkin.

Sain siivous- ja sisustuspuhtia Lauralta Metsän suloisimmasta paikasta. Olohuoneesta tyhjeni kaikki turha sisustushärpäke pois ja matkaa huomenna kohti Konttia.

Tornissa kyllä jo pikkuhiljaa alkaakin valmistua. Kattovalaisin on nyt tuunattu uuteen uskoon, mutta pari muuta valaisinta odottelevat vielä mustaa maalia ja valkoista pellavaa.

Pöydän yläpuolella on viime vuosina saadut äitien- ja isänpäiväkortit, jotka ehkä siirtyvät tuonne seinälle, kunhan riittävä määrä mustia kehyksiä löytyy.

Nyt taas leuka rintaan ja kohti viikon uusia haasteita!

Mukavuutta viikkoosi :)

Miksei aina voi olla perjantai?

2011-10-14T21:04:00.000+02:00

Tänään illalla, kuun sillalla...

Ihana työviikko takana!

Tykkään työstäni ja lapsista ihan kamalasti.

Ei tarvinnut työpäivinä miettiä,

mitä tekisi seuraavaksi

ja paljon jäi vielä tekemättäkin.

Iltaisin olen ihan finaalissa,

joten viikonlopuksi on ladattu paljon.

Aion helliä mummin mussukkaa ,

joka on vähän sairastellut.

Puuhis savustaa huomenna kalaa.

Sitten aion laitella lisää ruokaa,

kerätä metsästä varpuja

ja muuta materiaalia syysaskarteluihin,

neuloa ja siivota olohuoneesta Konttiin vietävää tavaraa,

pestä keskikerroksen ikkunat,

sekä nauttia maisemista ja kuulaasta syksystä kera elukoiden.

Aika paljon hommaa ;)

Neulomuksia valmistuu hyvin epätasaiseen tahtiin.

Minulla on tekeillä huivi.

Oikein The Huivi.

Se näyttää siltä, että sitä ei voi näyttää.

Sain ohjeen ihanalta , taitavalta kampaajaltani, joka osaa.

Mutta minä en.

Huivin ensimmäinen osa valmistui seitsemän purkamiskerran jälkeen, mutta oli sen verran epäsymmetrinen, että ette saa kuvaa.

En itkenyt, mutta melkein....

Hymyilin ymmärtävästi itselleni.

En anna periksi, vaan aina vain jatkan, tai siis otan alusta uudestaan....

Ja saattepa vielä nähdä ---

Koska olen saanut vinkin, että joku A-alkuinen neulomushenkilö aikoo tehdä vauvansukat, kerron tässä, että nämä sukat ovat noin 1- vuotiaalle ja neulottu tico ticosta- ihana lanka sukkiin. Silmukoita on 40. puikot 2,5 ja se ihana tiimalasikantapää... Kerrokset on helppo laskea klikkaamalla kuva suuremmaksi. 1,5-2 vuotiaalle loin 44 silmukkaa ja tein sentin pidemmät.

Kutiskaa pikkuisille, sekä isommille

ja nauttikaa elämästä !

Kaikenlaista mielihyvää

2011-10-13T06:25:00.001+02:00

Juhlat juhlittu, arki vyöryy yli syysmyrskyn tavoin.

Työtä on
ja rajoilla mennään, riittääkö jalka.

Heikkona hetkenä myönnyin
ja tänään säntään suoraan töistä
harrastamaan iloista itsenihäpäisyä.

Tulossa on Suomenhevonen jos onnistunee...

Väki vähenee.

Kaiken tämän vipellyksen piristykseksi:

Kiitän myös ihanaa, puuhakasta, touhukasta, taitavaa ja aikaansaavaa
Paulaa
huomionosoituksesta ja luovutan sen eteenpäin kaikille niille, jotka viikosta toiseen jaksavat Mäntylässä viivähtää.
Siitä tulee
MIELIHYVÄÄ
=D

Juhlintaa

2011-10-07T18:03:00.000+02:00

Huomenna on juhlan aika.

Isomummoista nuorempi juhlii kahdeksannenkymmenennen kerran.

Lähin suku kokoontuu.

Mukavaa nähdä nuorempia ja vanhempia yhtäaikaa.

Juhlista tulee varmaan hauskat.

Mutta voi kuinka tämä juhlavaatetus on aina yhtä haasteellinen hankittava.

Isomummo pitää vanhasta roosasta, joten vaatteissamme on nyt sellaista ja vähän pinkkiä....

Puut palossa

2011-10-02T14:27:00.000+02:00

Puut palossa

onko jo lahdekkeen

hyytävän kylmän veen

ylitse nousseet liekehtimään

veret mantereen

loistava lokakuu

kun jokainoa puu

seisten suorana juurillansa

talveen kurkottuu

aavistamattakaan

että on nostamaan

joutunut pienen loimuvan liekin

kohtalomaisemaan

jossa jo olla pyys

lähtöjen lämpimyys

kaikkien kylmien tähtien alla

kaikkien syksyjen syys

Aaro Hellaakoski

Herkkuviikonloppu

2011-09-27T19:29:00.000+02:00

Jalka on parempi.

Aion töihin ensi viikolla ja MENENKIN !

Viikonloppuna istuskelin Helsingissä jalka suorana erilaisissa mukavissa paikoissa. Esimerkiksi lounaalla Chez Dominiquessa. Ai miksikö ? No siksi, kun siellä keittää yksi niin rakas kokki !

Mukanani oli hyvä gourmetystävätär ja KYLLÄ, me nautimme siitä, että meitä todella palveltiin kuin kuninkaallisia: lautasliinat taiteltiin syliin ja murut harjailtiin pöytäliinalta, huippusommelier valitsi viinit ja ruoka oli sellaista, jota ei ihan joka päivä tule syötyä... ja lopuksi pääsi pussailemaan sitä niin rakasta kokkia :)

Kaduilla oli vielä soittajia ja aurinko paistoi.

Voi kuinka minulla onkaan hyviä ystäviä ja rakkaita ja viime aikoina olen heistä niin saanut nauttia.
Minua kuljeteltiin sinne sun tänne ja vietiin myös sushibariin syömään sekä Stockmannin herkun leivososastolle.
Aivan loistava viikonloppu- kotiinkuljetettuna. Kiitos oma S., Anne ja Riva sekä Jussi jälleen kerran!

Elämäni neulatyynynä

2011-09-23T19:49:00.000+02:00

Niin.

Jalassa on edelleen vaivana plantaarifaskiitti.

Kaikkea on nyt kokeiltu.

Tulehduskipulääkkeitä, venyttelyä, yöortoosia, silikonipohjallisia ja loppuviimeiseksi keksi ihana monitaitoinen(kätilö, fysioterapeutti, akupunktiohoitaja...) lapsuudenystäväni, pistellä vähän neuloja. Lääkäri ei kyllä tällaisesta vaihtoehdosta maininnut mitään, tarjosi vain kortisonia uudestaan, vaikkei ensimmäisestäkään ollut mitään iloa.

Mihin minä joutuisin ilman hyviä ystäviäni !?

Tällä viikolla on kahdesti pistelty ja ensimmäisen kerran vaikutus kesti neljä päivää. Jalka oli ihan kivuton :)

Tänä aamuna kuitenkin pettymys oli suuri kun jo sängystä noustessa tuntui sama vanha kipu. Odotan kovasti tämänpäiväisen neulailun hyviä vaikutuksia. Neuloja taisi nyt olla olla 14. Hän laittoi käpälään myös kinesioteippauksen.

Lämpimät kiitokset Santulle kaikesta hoidosta ja huolenpidosta =D

Nyt on sairaslomaa takana jo kolme ja puoli viikkoa ja vielä viikko edessä.

Haluan töihin ja normaaliin elämään !

Ikävöin kovasti niitä pieniä ihmisiä työmaalla ja kyllä myös isompiakin...

Syyskäsityötä

2011-09-19T18:49:00.003+02:00

Sairaslomalainen vain neuloo ja neuloo ja venyttelee jalkaa...
Viimeviikolla olin Ravelryn neuletapaamisessa ensimmäistä kertaa ja voi hyvänen aika, kuinka paljon tuli uutta asiaa ja ehdottomasti kokeiltavia juttuja. Tavattoman taitavia ihmisiä siellä !
Kuinka ihmeessä minä aina teen sukkiinkin sen vanhanaikaisen taviskantapään kun vaihtoehtoja on vaikka kuinka? Heti piti ruveta kokeilemaan tätä tiimalasikantapäätä, johon ohje löytyy muillekin yhtä tyhmille täältä.
Ei ihan lähtenyt ensimmäisellä yrityksellä, vaikka luulin olevani sisälukutaitoinen mummeli. Kuten eräs siellä tapaamisessa sanoi, pitäisi ohjeistuksen alkaa aina jotenkin niin, että: Istu mukavasti ja rauhassa ja ota lasi viiniä, lue sitten ohje kokonaan ja aloita..:)
Huomenna taidan viettää iltapuhteen neulatyynynä. Jospa se jalka siihen tokenisi.

Puuhis ja otukset ovat tehneet viimeajat halkoja.
Nyt riittää mukavuuslämpöä ja valoa taas pitkäksi aikaa.

Tänään aamulla

"Kaukaa, mastot esiin uivat, takaa usvan, niinkuin maasta menneisyyden..."

Så här...

2011-09-15T10:42:00.001+02:00

kommer mummi långstrump :)

Sukat valmiina vastaamaan talven haasteisiin. Perttu ja Ellu karauttelevat pihalla siitä ilosta, ettei koko ajan tarvitse pidellä sateita sisätiloissa.

Lopusta Polusta tulee nyt pitsineulekaulahuivi, johon sain vinkin Paulalta. Luulen, että minulla on nyt liian paksut puikot, sillä neule ei näytä yhtään siltä kuin Paulan huivissa. Toivon, että kuvio vähän virkistyy sitten kun se pingotetaan ja höyrytetään. Kokeilen nyt kuitenkin. Ohje löytyy täältä ja lankana on paljonkin Polkua paksumpi Puro.

Ja postipate oli putkauttanut laatikkoon mukavan kirjayllätyspaketin -jälleen kerran.

Kiitos siitä kuuluu ystävälleni Rivalle =D

Herkkuja

2011-09-14T13:59:00.000+02:00

Mäntylän sairaslomalainen säilöö.

Samperi soikoon, että ottaa päähän tämä alituinen pikkukremppailu!

Nyt olisi vähän harjoiteltava pystyssä olemista ja tunnusteltava, kestääkö jalka. No kyykkimistä ei ainakaan vielä kestä.Sain kuitenkin säilöttyä vähän kurpitsaa ja punajuuria. Siinä hommassa ei juuri jalkaa tarvita.

Minua on nyt hellitty ystävien toimesta kovasti ja tälläkin viikolla sain yhden mukavan eteläsuomalaisen kylään. Soili tuli kasvattamiensa punajuurien ja...

...monien muidenkin herkkujen kanssa. Hän tietää myös, että olen kamala hienostelija kahvin suhteen. Luumut oli suoraan puistaan poiminut ja juurinut pari puutakin mukaan. Puuhis istutteli siis eilen meille luumupuurivin. Toivottavasti Hämäläiset puut viihtyvät Savossa.

Myöhästyin keväällä joriinien kanssa, mutta vielä ennätti muutama kukkaan. Jos ei tule pakkasia ja lämpöä riittää on ihan kohta ehkä kesän komein kukkaloisto.

Mansikkamaa on kamalassa kunnossa, niinkuin koko potager, mutta kai se selviää kevääseen rönsyineen kun en nyt voi tämän mokoman jalan takia tehdä istutusasioiden hyväksi mitään. Korpikankaan kukkasipulipakettikin odottelee aikaa parempaa. Potager kyllä yllätti iloisesti, sillä sieltä putkahti palsternakkojen kyljestä kukkaan Clematis Jackmannii ihan ensimmäistä kertaa.

Elokuvaviikonloppu

2011-09-11T20:04:00.000+02:00

Pitkään aikaan en ollut käynyt elokuvissa tai muutenkaan katsonut mitään, mistä kannattaisi mainita.

Mutta nytpä olen.
Täällä retkotan jalka suorana sairaslomalla edelleen.
Onneksi on sukkapuikot, kirjoja ja elokuvia.
Ensimmäisen kuvan verran ulostauduin tontilta ihan kaupunkiin asti.

Le Havre (2011)

Elokuva, joka on ehdottomasti nähtävä elokuvateatterissa ja vieläpä hyvinkin retrossa sellaisessa. Myös hyvä ystävä mukana katsomassa ja havaitsemassa samoja yksityiskohtia tuo lisänautintoa.

Parasta Kaurismäkeä tähän asti. Viipyilyä, karuja ympäristöjä, tupakkaa, viinaa, poliiseja, ymmärrystä, lempeyttä, lämpöä. Ja odottamaton loppu.

Mahtavat näyttelijäsuoritukset!

The Ghost Writer (2010)

Todella tarkkaan katsottava elokuva. Meinasin tippua kärryiltä monta kertaa. Mielekiintoinen ja jälleen kerran ajatuksia herättävä. Erityisesti ympäristöt ja kuvaus olivat mieleeni.

Katalat poliittiset kiemurat.

Biutiful (2010)

Javier Bardem voitti Cannesissa parhaan miespääosan näyttelijän palkinnon Biutiful-elokuvasta, eikä suotta.

Ahdistava, karu, lämmin ja toivoa herättävä kuvaus julmasta maailmasta. Nenäliinoja tarvitaan.

Revolutionary Road (2008)

Ja koko viikonlopun annin voi tiivistää yhteen repliikkiin:

"Tiedätkö, mikä totuudessa on niin hyvää? Kaikki tietävät, mikä se on, vaikka olisivat eläneet pitkään ilman sitä. Kukaan ei unohda totuutta. He vain oppivat valehtelemaan paremmin."

Muista katsoa elokuvia !

Kuvat Googlen kuvahausta.

Putte-Possun nimipäivää...

2011-09-10T20:02:00.000+02:00

...eipäs vaan kun,
Pikku-Viljon syntymäpäivää tänään vietettiin,

siellä oli lystiä ja paljon naurettiin....

Ihanat juhlat !

"Lapsi kuin hentoinen

pieni kukka,
mustikkasilmä, mansikkasuu,
päivänpaistetta untuvatukka,
linnunlaulua kaikki muu!"

"Lahjan parhaan jos lapselle antaa vois,
vierelle jonkun kulkua turvaamaan tois,
pölyt pojan polvista pyyhkimään pois.
Onnea, iloa, ihmeitä koettaviksi,
hyviä hetkiä kera rakkaiden elettäviksi,
kaiken tään pienelle lahjaksi sois."

" Kultahippuja hiuksiisi heitän,

suukoilla pienet kasvosi peitän,

onnea sulle tahdon vaan,

enkelin vierelles kulkemaan."

"Pieni enkeli uupunut oli,
oli uupunut aivan.
Kas päivän pitkän myötä
se teki suojelustyötä.

Se varjeli aamusta pimeään,
ettei lapsi loukkaisi itseään.
Pieni enkeli uupunut oli,
oli uupunut aivan.

Ja kun lapsi saatiin nukkumaan,
lensi enkeli kotiin Taivaanmaan,
ja pienellä pilvenhattaralla
se virkisti itseään nukkumalla.

Kun päivänrako tuli yöhön,
se lähti taas suojelutyöhön. "

(Elina Karjalainen)

Syksyn satoa

2011-09-06T06:38:00.003+02:00

Syksyn värit portailla ovat punajuureen taittuvia.

Potager kasvatteli porkkanat, punajuuret, kurkut ja kurpitsat ihan mukavasti.

Sain vieraan, tai siis tutun ystävän kylään pariksi päiväksi. Siitä syystä päätin vähän poiketa karppajan ruokavaliosta.
Teki kovasti mieli clafoutista, mutta ihan kaikkea ei ollut jääkaapissa joten improvisoituna ohjeesta tuli tällainen.
Sanonpahan vaan, että kannattaa kokeilla !

Ranskalainen Clafoutis meet Italy,

eikä todellakaan ole karppaajan evästä!

noin 10 keskikokoista luumua

3 munaa

1 dl sokeria

1,5 dl vehnäjauhoja

1 maustemitta suolaa

2oo g mascarponea

2 dl kuohukermaa

2rkl vaniljagallianoa

voita vuoan voiteluun

1. Voitele noin 25x 35 kokoinen uunivuoka.

Halkaise luumut ja poista kivet.

Lado luumunpuolikkaat vuoan pohjalle.

2. Vatkaa munat ja sokeri vaahdoksi.

Siivilöi sekaan jauhot ja suola.

Vatkaa sekaan mascarpone ja kuohukerma sekä galliano.

Taikina on löysää kuten pannukakkutaikina.

3. Kaada taikina luumujen ympärille vuokaan.

Paista uunin keskitasossa 175 asteessa 35- 40 min.

Anna jäähtyä hetki ja nautiskele hyvän,

kermaisan vaniljajäätelön kera.

Ennen sitä syötiin kyllä vähän muutakin iltapalaseksi:

Karppajan haaparouskucrostiinit

Poimi sienet metsästä, ryöppää ne ,

huuhtele ja valuta.

Silppua sienet ja sipulit pieniksi, mutta ei mössöksi.

Paistele sieni-sipulisilppua voissa pannulla,

mausta runsaalla persiljasilpulla,

mustapippurilla ja suolalla.

Paistele samaan aikaan vähähiilihydraattista leipää öljyssä toisella pannulla.

Katkaise iso valkosipulinkynsi ja hankaa leikkuupinnalla rapeaksi paistunutta leipäviipaletta.

Voitele vielä oliiviöljyllä.

Sitten vain sieni-sipulihässäkkä leivälle ja leipä ääntä kohti !

Kävin Rivan kanssa myös vähän shoppailemassa lankoja, joten illalla saimme yhdessä neuloosikohtauksen;)
Puikot viuhuen !

Polku puikoilla

2011-09-04T08:52:00.000+02:00

Eilen valmistui syyskuun ensimmäiset villasukat ja nyt meni puikoille herkullinen Polku. Sävyt ovat kertakaikkiaan upeat ja lanka on ihanaa neulottavaa. Punajuuri tulee muutenkin olemaan lähiaikojen teema,kun ne pitäisi lopultakin nostella maasta.

Tästä on tulossa

Peppi Pitkätossun sukat.

Kerän vyötteet on tehty niin houkutteleviksi, että...

Kyllä tämäkin polku taas johdattaa kohti jotain uutta:)

Eilen oli kyllä pakko vaihtaa värikkäät kesätekstiilit pois keittiöstä ja tilalle rauhallisempia sävyjä.

Kesän väriterapia on siis tehnyt tehtävänsä- keittiössä;)

Ikkunat on pesemättä, mutta nyt ei voinut enää odottaa.

Puuhis oli saada hengenahdistusta kun näki verhojen vaihtuvan. Luuli, että olen ostanut uudet, mutta eipäs!

Verhot olivat pari vuotta lainassa eteläsuomessa ja tuntuvat nyt taas ihan uusilta. Vain harvoin kannattaa luopua verhoista; koskaan ei voi tietää, mihin ne sitten olisivat sopivat. Meillä on vuosikymmenet kierrätetty samoja verhoja pienin tuunauksin. No nämä eivät kyllä ole ihan niin vanhat.

Päivän askartelu

2011-09-02T19:13:00.000+02:00

Käväisin jälleen Kontissa.

Löysin mainion turvaistuimen autoon Viljoa varten,

jos vaikka joskus tarvitsee mummin tai papan kuljetella.

Samalla reissulla juutuin taas pitsikorin viereen.

Heti alkoi löytyä ja varmasti näytin siltä,

että pysykää kaukana, minä ehdin näihin ensin...

No, virisi siinä kyllä ihan mukava keskustelu ja ideavaihto parinkin samanhenkisen asiakkaan kanssa.

Enhän minä mitään pitsiliinoja oikeasti tarvitse,

mutta ajattelin, että jos joskus saisin betonityöt alulle,

niin voisin kokeilla pitsikuvioita laattoihin.

Tänään sitten siivosin tornin ikkunan välistä pois kilon kärpäsiä ja samalla silmään osui tylsät siniset tyynyt, jotka odottavat uusia päälisiä.

Siitä se idea sitten lähti.

Ei tätä nyt oikein käsityöksi voi laskea,

mutta tuunaus kuitenkin :)

"Syyslomalla"

2011-09-01T08:49:00.000+02:00

Tornin valkaistunut kaappi on melkein valmis.

Nyt etenee kaikki taas todella hitaasti.

Myöhemmin saapuu uusi työpöytäkin.

Väristä en ole ihan varma, mutta ainahan sen voi maalata...

Tykkään jaloista ja keveydestä.
Kuva on Ikean sivuilta.

Viljo opettelee asioita kokeilemalla

ja sehän ei aina ole ihan kivutonta.

Pipi on myös tällä mummilla.

Jalkapohjasta on joku jänteenpää tulehtunut

ja kramppaa samalla mukavasti pohjetta....

Käpälä on nyt ortoosissa, venytyksessä pari kuukautta,

mutta onneksi vain öisin.

Toissapäivänä tökittiin kortisonia kantapäähän

ja voi sentään kuinka se ei ollenkaan tuntunut mukavalta!

Lääkäri itsekin sanoi,

työnnettyään neulan syvälle, nilkan titaaniankkurin viereen,

ettei hän ole ollenkaan varma,

antaisiko tehdä itselleen näin.

Minähän annoin ja oikein toivoin sitä,

että saisin jalan lopultakin kuntoon.

Lääkintävahtimestari räätälöi hoito-ohjeet

ja ehdotti kossupullon laittamista pakastimeen.

Ei kuulemma auta jos sen aukaisee,

silloin kipu saattaa siirtyä vain jalasta yläpäähän,

mutta jalkapohjan alla pitää pyöritellä jäistä pulloa joka päivä ja venytellä ja venytellä....

Töistä on nyt valitettavasti oltava ainakin viikon verran poissa.

Toivottavasti minua ei ihan unohdeta sillä aikaa :(

Elotulia

2011-08-28T20:02:00.000+02:00

Lämpöisen lempeä viikonloppu sujahti taas Savonlinnassa ja Karjalan kunnailla.

Käytiin tarkistelemassa vanhusten vointia ja kaivelemassa vanhat Karhulan keittiötölkit uusiokäyttöön isomummon aitasta.

Omenat piti laittaa liinan alle pikkukärpäsongelman takia, mutta tomaatit saavat kypsyä niiltä rauhassa.

Ensi viikolla on pakko ruveta oikeasti säilömään.

Kurkkuja, punajuuria...

Omissa puissa ei ole kuin muutama omena,

mutta juuri sen takia Valkokuulaat kasvoivat jättikokoisiksi.

Sensijaan isomummojen puutarhoissa oksat notkuvat.

Pieni raakileharvennus olisi voinut olla paikallaan,

mutta ihan hyvä näinkin jos vain oksat kestävät; osa roikkuu jo maassa asti. Isomummon omenatarha on vain varjo siitä, mitä se oli kun olin lapsi. Silloin puita oli 32 ja jouluun asti riitti omia omenoita sekä mehua, hilloja... Nyt puita on enää yhdeksän ja suuri osa omenoista taitaa jäädä lintujen iloksi.

Reissun jälkeen pulahdettiin kotisaunan lautehilta lämpimään, tyyneen järveen kellumaan roihujen keskelle.

Ei hassumpi viikonloppu ollenkaan.

Tornissa tapahtuu

2011-08-22T17:44:00.000+02:00

Lopultakin!

Sain tornissa sisutukset alulle kun pääsin vanhoista kalusteista eroon.

Muuta ei tarvitse ostaa kuin kunnon sänky, jossa tulen nukkumaan silloin kun Puuhis kuorsaa niin, että ikkunat helisevät.

Isoäidinneliöistä valmistunee torkkupeitto, jonka aloitin jo vuosi sitten.

Tärkeille papereille sain ostettua arkistolaatikot, jotka sujahtivat sopivasti pöydän alahyllylle.

Isomummon virkkaama peite pääsi takaisin tehtäviin, kolmenkymmenen vuoden tauon jälkeen.

Aitasta palasi täyden kierroksen alakerran kautta tehnyt vanha vitriini alkusijoilleen ja saa nyt uudet värit pintaan.

Butterfly

2011-08-21T14:59:00.000+02:00

Kallionauhukset ja punahatut perhosimureina tänään.

Kymmeniä perhosia ja korentoja pihalla.

Haukka kiitää rantaviivaa.

Laiturikahvia.

Aurinkoa.

♥

Tänään koruja

2011-08-20T20:27:00.002+02:00

Kuka tätä nyt enää uskoo,

mutta olin tänään iltapäivän harrastamassa koruntekoa.

Siis hopeasavikurssilla.

Naapurin houkuttelemana lähdin mukaan ja sehän olikin- mielenkiintoista ja hauskaa.

Opettajana oli kokenut ja taitava Pirjo Manninen, jonka käsissä hopeasavi oli taipunut mitä kauneimmiksi koruiksi.

Pirjo näytti ensin työvaiheet ja kaikki näytti käyvän ihan helposti...

Sitten työhön.

Kädet täristen jännityksestä.

Työskentely tapahtui aika nopeasti,

sillä materiaali kuivuu ihan käsiin.

Sähköuunissa kuivatetut aihiot poltettiin todella kuumalla kaasuliekillä, kiillotettiin, jonka jälkeen ne vielä saattoi patinoida ja kiillottaa uudestaan.

Tässä porukan komeat tuotokset!
Klikkaa kuva suuremmaksi.

Voisi tätä harrastaa enemmänkin.

The Mänty

2011-08-19T21:48:00.001+02:00

Valaistunut suojeluspuu.

Juu ei...

2011-08-15T20:04:00.000+02:00

Kyllä täällä vielä elossa ollaan,

vaikka työtkin ovat alkaneet.

Viikonloppu oli varsin vilkas ja toiminnallinen,

niin ettei edes internetin ihmemaahan ehtinyt.

Ensinnäkin naapurista tupsahti mehikasveja ja maksaruohoja.

Koska olen jatkuvassa kiitollisuuudenvelassa,

sain sentään antaa mansikan rönsytaimia, punajuuria, porkkanoita, papuja... vastapalvelukseksi.

Muutenkin pihaan tupsahteli paljon naapureita ,

entisiä ja nykyisiä, vaikka yhtään ei asu edes näkö-,

eikä kuulomatkankaan päässä.

Mukavaa vilskettä !

Tarkoituksenani oli kaivaa viikonloppuna vähän nurmikkoa ylös, mutta Puuhis laittoikin vauhtia hommaan ja nyt on rantasaunan kivetykset ja istutukset valmiina.

Nyt on kaarevia ja aaltoilevia linjoja.

Tänään kävin etsimässä maahan upotettavia halogeeneja noihin portaisiin tai murskeen joukkoon, mutta jäin vielä miettimään...

Nurmikon ja kivetyksen raja on vielä vähän vaiheessa, sillä keväällä korotan vähän nurmikkoa ja kylvän sen uudelleen.

Ruukun löysin eilen ja tarvitsen niitä ehkä vielä pari lisää, ensi kesää varten.

Meillä on karpattu perheessä nyt kuusi viikkoa ja neljältä henkilöltä on lähtenyt läskiä yhteensä 30 kiloa !

Punajuuret ja porkkanat ovat karppaajille hyviä vihanneksia, sekä tietysti...

...kurkut ja kesäkurpitsat, joita tulee enemmän kuin ehtii syödä.

Chilit kypsyvät kasvihuoneessa.

Kurpitsaa tulee myös tänäkin vuonna ja ihan kaksin kappalein.

Tomaatit eivät kyllä tänä vuonna oikein ehdi kyytiin, mutta ovat ainakin kauniita.

Elluhan se on jo saanut pestyä pihkat pois turkistaan ja ottaa rennosti milloin missäkin.

2011-08-06T17:44:00.000+02:00

Loma on nyt ohi.

Eilen sain shoppailupuuskan ja ehkä vähän myös sisustuskohtauksen.

Se tietää syksyä.

Kävin taas susosikkikaupassani, Punaisen ristin Kontissa.

Aina vain sieltä tarttuu jotain mukaan,

vaikka kuinka yrittää viedäkin sinne joutavaa tavaraa.

Tällä kerralla löysin ihanat pilkulliset kupit ja pari uutta liinaa.

Kuppi meni heti testiin, sillä aamupäivällä ui laituriin taas ämpärillinen mustikoita.

Kävin eilen saksimassa parit hiukset naapurissa, joten harrastettiin vaihtotaloutta :)

Mukavinta onkin silloin kun ei tarvitse käyttää rahaa,

vaan voi korvaukseksi tehdä jotain. Taidan vain olla aika paljon maksun puolella...

Kuppi sopii aika hyvin yhteen uusien tyynyjen ja palmikkotorkkupeiton kanssa.

Myös pari peltitaulua tarttui matkalta mukaan...

...ja pari lampunvarjostinta

Tornista laskeutuivat vanhat nojatuolit, jotka olen verhoillut 15 vuotta sitten, mutta kyllä ne vielä ihan elossa ovat.

Nyt on tällaiset värit.

Elviksen kootut jatkuu.....

2011-08-04T18:47:00.001+02:00

Aamun valjetessa Mäntylässä, lähdin tietysti heti metsään katsomaan, vieläkö kissa on puussa.

No puussa oli, aivan latvassa ja tiukasti.

Naukui ihan hirveästi ja kierteli runkoa, eikä yhtään lähtenyt laskeutumaan, vaikka hyvin selvästi sanoin, että

- nyt alas sieltä puusta !

Kahdeksaan mennessä rohkaisin mieleni ja soitin hätäkeskukseen.

Tiedän, että monet saattavat nyt ajatella, ettei kissa ole sen arvoinen, että tukitaan oikeita hätälinjoja, mutta halusinkin vain saada paikallisen palokunnan numeron, että voisin kysyä neuvoa. Palopäällikkö soitti kymmenessä minuutissa ja kertoi, ettei heillä ole yhtään enempää keinoja kuin mitä tähän mennessä on jo kokeiltu ja tikasauto ei oikein metsässä toimi.

Puuhiksen kanssa mietittiin uusia vaihtoehtoja ja Puuhis jo tuskaili, että miten tähän ongelmaan ei löydy ratkaisua kun KAIKKIIN ongelmiin on ratkaisu!

Lopulta päädyttiin viemään kuuden metrin tikkaat metsään. Eihän ne yltäneet edes puun puoliväliin, mutta Puuhis sai sidottua vahvan liinan puuhun ja sitten me aloimme heiluttaa. Kädet rakoilla, voimiemme takaa revimme liinasta ja kuusi hulmusi ainakin kymmenen metrin säteellä, mutta

- kissa pysyi latvassa ja tiukasti.

Välillä kotiin kahville ja naapurin kanssa mietintämyssyt taas päähän. Seuraava suunnitelma oli kammeta kuusen latvapuoli liinalla ja taljalla toiseen puuhun niin tiukalle kuin mahdollista ja irrottaa äkkiä, jolloin kissa linkoutuisi ties minne...

Noh, Vehkeiden kanssa metsään takaisin.

Ennen kissanlinkousta päätimme kuitenkin vielä yrittää kuusimetrisen riu´un päähän pujotettua avointa kissanruokapussia.

Puuhis ensin tikkaille kuusen puoliväliin ja sitten ruokapussi kiljuvan kissa nenän alle.

Nälkä lienee ollut jo tuuperuttaa koko Elviksen, sillä vähä vähältä se alkoi ottaa suurempia ja suurempia riskejä ja laskeutua vaihtelevalla tyylillä latvasta alaspäin.

Parissa kohdassa kuusta oli hyvin harvaoksaisia kohtia ja kissan piti vain rohkeasti hypätä alemmalle oksalle.

Putoaminen ei ollut kaukana.

Lopulta Elvis oli jo rapsutusetäisyydellä ja antoi koskea itseään.

Sitten kissa tiukasti kainaloon ja alas.

Alhaalla täysillä vastaanpaneva kissa väkisin kantokoppaan mouruamaan ja äkkiä kotiin ruokakuppien ääreen.

Koppa avattiin keittiössä vesi- ja ruokakuppien vieressä ja kylläpä alkoi maistua pihkaiselle ja laihalle kissalle.

Alle kolmen ja puolenkilon Elvis söi vähän ja kulki ahdistuneesti ympäri huushollia, söi taas ja vaelteli, nuohosi jalkoja ja silitytti itseään, mutta ei osannut pitkään aikaan rauhoittua nukkumaan. Ajateltiin, ettei uloskaan enää tänään uskalla päästää kun niin villiltä vielä vaikuttaa.

Nyt illalla kuitenkin ovet ovat auki ja Ellu nukkuu kaikessa rauhassa terassin tuolissa.

Isot kiitokset kaikille Elviksen etsinnöissä mukana olleille. Niin naapureille, ystäville, perheenjäsenille kuin blogikavereillekin. KAIKKIEN apua ja tukea tarvittiin ja uskoa siihen, että Elvis vielä löytyy. Minultahan se usko olikin jo kadonnut.

Ei taida tämä Elvis olla mikään rivikissa, sen verran on näitä tapahtumia jo ollut vuoden aikana.

Elviksen kootut kertomukset...

2011-08-04T06:43:00.001+02:00

Elvis on löytynyt!

Äänen perusteella saimme eilen ensimmäisen näköhavainnon.

Ellu on 14 metrin korkeudella kuusessa,

keskellä metsää.

Koko naapurusto on ollut mukana pelastusoperaatiossa,

mutta toistaiseksi turhaan.

Yksi naapurin setä kiipesi ainakin kymmeneen metriin,

mutta kissa nousi vain ylöspäin.

Maanomistaja tuli moottorisahan kanssa ja totesi,

että niin ison puun latvanopeus on kaatuessaan kissan surma.

Ei auta herkut ei koirakaveri.

Palokuntaakin on konsultoitu.

Vielä jaksaa kissa naukua ja valittaa,

mutta nestehukka alkaa olla varmaan melkoinen.

Aika epätoivoinen tilanne.

Syyslapsi elokuussa

2011-08-03T07:18:00.001+02:00

Tässä minä vaan ajelen mummilan rantahiekassa uusilla traktoreillani.

Osaan pyöritellä renkaita ja kaikki liikkuvat osat kiinnostaa kovasti. Keskityn oikein tutkimaan.

Ai, mutta tuoltahan tulee pappa töistä.

Vilkutan sille ja sanon PAPPA,

koska osaan !

Onneksi pappa on tehnyt tällaiset helppokulkuiset portaat,

vaikka osaanhan minä nyt jo erilaisissa portaissa kiivetä

-ihan itse.

Työntelen taaperokärryjäkin jo pihalla ja opettelen kääntämään niitä.

Joskus kaadun vielä ihan poks !,

mutta isi on laittanut taaperon jarrut sopivaksi,

niin että on helpompi työntää.

Kato!

Yhdellä kädellä !

Niin, että hei vaan!

Sellaisia osaa Viljo,

kohta 11 kuukautta =D

Aamukahvia

2011-08-02T17:45:00.002+02:00

Tänään joimme mutteripannukahvit hauskan Hilpan kanssa,

heti aamutuimaan.

Mukit hain eilen kaupasta vartavasten,

kun sattuivat sopimaan saunaterassin sisustukseen.

Muutenkin vähän suunniteltiin sisustuksia ja söpöstyksiä...
Paitsi Hilppa ei söpöstele,
hän on tyylikäs ja elegantti.

Oli mukavaa !

Pöytäliinan löysin taas kontista kahdella eurolla :)

Korituolikin sai maalilla monta vuotta lisää ikää.

Kerran kesällä...

2011-07-31T21:36:00.000+02:00

...katosi kissa.

Elvis has left the building.

Maailma ei ole sama ilman Ellua.

Koirakin on poissa tolaltaan.

Joka aamu herään toiveikkaana,

että jospa Ellu nukkuisi sohvalla,

mutta eipä nuku. On toki mahdollista,

että Ellu olisi metsästysretkellä pidemmän kaavan mukaan,

mutta mahdollista on myös,

että ilves tai pöllö on syönyt herkkuelviksen.

Iloa eivät suo nyt avautumassa olevat ukonhatut...

...eivätkä edes sinipiikiputki ja syyskaunosilmä

Türistä tuotu päivänlilja,

ensimmäistä kertaa kukassa.

No, ehkä vähän iloa...

Miksi en tuonut näitä kymmenen !?

Rusopäivänliljat aloittavat.

Tänään tuulee pohjoisesta.

Mummi meni mustikkaan..

2011-07-28T20:19:00.000+02:00

...ja sai talven mustikat kerralla :)

Potager puskee kaikkea vähähiilihydraattista karppaajille :)

...Ja siihenpä loppuivat sitten hyvät uutiset.

Selkä on taas fasettilukossa

ja Elvis katosi eilen iltapäivällä.

Nyt tuntuu, että olen saanut...

2011-07-22T21:10:00.005+02:00

Jos luulette, että olemme olleet ihan laiskoina - erehdytte :)

Saimaan loman aikana meille oli ilmaantunut 16 tonnia mursketta pihaan.

Kukapa nyt tällä helteellä haluaisi vain laiskana maata,

jos voi sen sijaan vähän nostella kivitavaraa kottikärryyn.

Ja hiki virtaa...

Korkeintaan viisi tonnia on nyt levitelty.

Aloitettiin rantasaunan ympäristöstä.

Rantasauna on nyt VALMIS !!

...siis ihan lähiympäristöstä, mutta viiden metrin päähän on vielä tulossa juttuja....

Oikealle nurkalle tuli nyt tällainen alue,

jossa kirjolaikkukanukka, seppelvarpu ja köynnöshortensia,

jonka toivon pursuilevan tuon terassin pään tukkoon jonakin päivänä.

Vasemmalla nurkalla on kivetykseen upotettuna loput liuskekivet, mitä pihalta löytyi.

Tältä se meidän kesämökki näyttää kotiparvekkeelta katsottuna.

Vaan eikö ole aika suoraviivaiset nuo kivetykset!?

Täytyy heti ruveta luomaan pehmeyttä ja kaarevampia linjoja istutuksilla.

Ja jos se nyt ketään yllättää,

niin minulla kyllä on suunnitelma köynnösruusuista ja kuunliljoista, salkoruususista ja

pioneista puhumattakaan.....

Tässä välissä meni väylällä sisävesimatkustajalaiva.

Juu, juu

kyllä vilkuteltiin !

Liljat röyhistelevät kilpaa vallattoman mantsuriankärhön kanssa ja daaliat kasvattavat käsivarren paksuisia varsia, ennenkuin puhkeavat syvän violettiin ja valkoiseen kukkaan.

Rantapihalla loistavat keltaiset liljat valoa ja iloa.

Keltainen on kyllä ehdoton inhotusvärini,

mutta tämän kauniimpaa ja lämpimämpää keltaista ei voi olla !!

Ritarinkannukset on soinnutettu ympäristön väreihin ja ovatkin aika rentoina,

vai onko nyt niin,

että ympäristö onkin synkassa ritarinkannusten värien kanssa?

Lapinnauhukset näyttävät kauniilta tummaa rappausta vasten.

Ulkolämpömittari näytti tänään +42 C auringossa.

Päivän kohokohta,

Viljo,

kävi uimassa mummin ja papan luona.

Vaikka järvessä uiminen oli jännittävää, mutta mukavaa,

oli silti parasta mennä lopuksi isin turvaan.

Uimisen jälkeen oltiin muskaria.

Mummi soitti ja pappa lauloi:

Iso kissa, iso kissa, tanssii ruusu suussa...

Keitä te ootte te pienet pojat, kun en mä tunne teitä,

piupali paupali...

Viljokin halusi soitaa.

Pohjoisesta katsottuna etelässä

2011-07-19T22:08:00.000+02:00

Puu(tar)hailulomailtiin Saimaalla, hyvien ystävien, maailman kauneimmalla huvilalla, kuten jo ainakin kahtenakymmenenä kesänä.

Tänä vuonna ei ollut hirmuista hellettä aiempien vuosien tapaan, mutta siitähän viis veisattiin. Vuosikymmeniin mahtuu kyllä lukemattomia mukavia muistoja ja elämyksiä.

Luonto ja maisema ovat mykistävät ja niitä voi pysähtyä ihailemaan penkille, milloin minnekin...

Uudet portaat ovat kauniit ja vievät kulkua alas rantasaunalle

Perttu ensin vähän empii...

...että mitenkähän näiden alaportaiden kanssa käy, mutta uskaltaa kuitenkin. Onneksi kukaan ei ole niistä vielä koskaan pudonnut.

Rannassa odottaa suloinen sauna, Saimaan aallot ja lämmin palju

Ylhäällä on kukkien ja kauneuden ympäröimä huvila.

Puutarhailun välissä kokkailee emäntä herkkuja uudessa keittiössä.

Takapihallakin kukkii, vuodesta toiseen ja nyt siellä on jo pieni potagerkin.

Keinu seisoo uudella näköalatasanteella.

Vaikka kuvasta ei sitä huomaa, putoaa kallio aivan keinun vierestä kymmenen metriä melkein pystysuoraan alas.

Kaarisilta johtaa metsäpuutarhaan.

Ehkäpä taas ensivuonna ihaillaan uusia puutarhavaltauksia tohtori ViliAnteron tiluksilla ;)

Oman maan mansikka

2011-07-13T20:30:00.002+02:00

Mansikan "pääsato" kypsyy meillä nyt.
Jep !
Sato tarkoittaa noin litraa jokatoinen päivä.
Ensimmäinen oikea mansikkasato Mäntylässä ja kertakaikkiaan täydellisiä luomuyksilöitä.
Entäs se maku !

Syksyllä istutan lisää...
paljon lisää !!

Olen myös käynyt mustikassa.

Ihan itse poimin marjat naapurin terassilta, ämpäristä.

Ei vaivanneet paarmat, ei itikat.

Maailman paras aamupala/ välipala/ mikähyvänsäpala:

Luomuruisleipää naapurin uunista, mustikoita toisesta naapurista oman maan mansikkamaitoon.

Maito ja kurkut joudutaan vielä hakemaan kaupasta...

Unikoita vaan riittää ja riittää...

Potagerissa kiipeilee pavunvarsi ja lähestyy pilviä

Kukkakin on niin kaunis, että ensivuonna näitä kiipeilee meillä todella runsaasti.

Kultahelokit röyhistelevät ja hehkuvat kilpaa auringon kanssa.

Lieneekö elokuunasteri tämä lila ?

Joku campanula ( ehkäpä vuohenkello) ja keltasauramo

Taas se selkeä kirjanpito olisi eduksi ;)....

Keltapäivänlilja

Sinipiikkiputki kukkii kohta, mutta on hyvä näinkin.

Huomenna tulee pihaan toistakymmentä tonnia mursketta ja lähden puutarhamatkailemaan etelään...Otan Puuhiksen ja koiran mukaan.

Ensiviikolla luvassa toimintaa lapion ja kottikärryjen kanssa

Tykkään !

My very secret rosegarden

2011-07-12T07:31:00.006+02:00

Otsikko pitää paikkansa, sillä ruusutarha on itseltänikin niin salainen, etten tiedä, mitä siellä kasvaa !?

Esimerkiksi tämä heucheran vierestä löytynyt ihanuus.

Minulla ei ole aavistustakaan, mikä se voisi olla, mistä ja miksi, mutta ehkä se on

Neidonruusu ,Rosa Alba Maiden´s Blush.

(edit. ...ja onkin juuri tuo...kirjanpito löytyi...

Tämä on Suomalaisen ruusukirjan mukaan Mikkelin Tertin kartanon pihalta löytynyttä kantaa, josta käytetään tuota alba- nimitystä)

(

En käsitä kuinka näinkin huolellisella ihmisellä voi olla niin epäselvä kirjanpito puutarhastaan.

Esimerkiksi eilenkin löysin kaksi täysin kummallista kasvia, jotka olen siemenkasvattanut, mutta kirjanpitoni ei sano niistä mitään. Kun en nyt voi syyttää Puuhista, syytän taas koiraa, sillä se mokoma järjestelee taimipotit ja vastaistutetut perennapenkit uuteen uskoon-

luulen....

Tai sitten on vain tunnustettava, että ei ole minusta kirjanpitäjäksi.

Tämä on jokatapauksessa kerran paleltunut neilikkaruusu, jossa jo kaksi versoa kukkii tänä kesänä.

Ainoa ryhmäruusuni, Heidi Klum kukkii ihan hurjana, vaikka kirvat yrittivät kaikkensa.

Kirvat voittivat silti tämän, josta ei auennut lopulta kuin yksi kukka

Theresanruusu, Rosa Therese Bugnet

Kaksi kertaa paleltunut kanadalainenkin ylitti itsensä ja purskautti ensimmäisen kukkansa.

Olisi näitä katsellut enemmänkin.

Lopuksi vielä viimeiset pionit, jotka ovat lajissaan ensimmäiset minulle.

Pariskunta Sarah Bernhardt ja Karl Rosenfield näyttäytyvät yhdessä ensimmäistä kertaa. Suhdetta onkin jo lämmitelty nelisen vuotta, työtämällä vain lehtiä mullasta.

Ja lopuksi pakollinen unikko

♥

KesäViljo

2011-07-09T22:50:00.002+02:00

Joo, hei !

Oon Vilkki - ehkä jo tiedättekin...

Oonko VÄHÄN söpö?

Oon niin kamalan rakas !

Ilahdutan Mäntylän mummia ja pappaa kun ne on nyt lomalla. Ensiviikolla menen kyllä ilahduttamaan myös maamoa ja ukkia kun ne tulee reissusta...

Oon hetken mummilla hoidossa kun äiti on töissä ja isi uskalsi lähteä papan kanssa käymään kalassa.

Söpöilen kameralle ja mummille !

...mutta mummi ei meinannut millään antaa mustikoita...

Niin, papan kanssa me ollaan kyllä säilötty vähän mansikoita...

ja maisteltu...

Hellettäkin on piisannut ja olenkin viettänyt aikaa altaassa...

Olen tänäänkin vähän tutustunut tuohon papan ja mummin karvaiseen, huiskivaan otukseen, joka alkaa jo aika hyvin oppia, ettei saa tulla ihan minuun kiinni. Kyllä sekin osaa olla ihan kiltisti.

Tää maailman suurin kissa, Ellu, onkin jo ihan tuttu kaveri.

No ei vaineskaan, vaan kun mummilla on kyllä hassu kamera =D

Melkein ulkomailla

2011-07-04T15:47:00.001+02:00

Viime viikolla käytiin pienellä retkellä lapsuuden maisemissa, karjalan kunnailla.

Isomummon kellarinmonttu kukki siellä taas, niinkuin aikaisempinakin kesinä. Mäkitervakkoa, päivänkakkaraa... Polku vain alkaa olla surullisen ruohottunut...

Isomummot tutkivat tulevaa mustikkasatoa rantasaunan pihassa.

Tuon, jo yhdeksääkymmentä hyvänmatkaa lähestyvän isomummon mieli halajaa suolle katsomaan tulevaa hillasatoa. Toivon todellakin, ettei lähde, sillä kaatuilee jo omalla mansikkamaallaankin.

Mutta mummojen on tehtävä, mitä mummojen on tehtävä !

Ja vielä mummeleitakin vanhemmat isoukit halusivat tarkastaa uuden sataman.

Sitten ajeltiin vielä perinteiselle kesätarkastukselle universumin ehkä komeimmalle leirintäalueelle.

Suomen kirkkaimman veden vastarannalla siintää itänaapuri.

Tarkastettiin matkalla myös toisen isomummon pursuilevat pionit.

Paluumatkalla juotiin Savonlinnan oopperatunnelmissa torikahvit omenalörtsyineen, perinteitä vaalien. Isomummo oli sillä aikaa oopperan kenraaliharjoituksessa nauttimassa Toscasta. Torilla teatteriseurue mainosti näytelmäänsä, joka on kyllä vielä käytävä Putkinotkossa katsomassa heinäkuun aikana.

Torilta löytyy aina jotakin ostettavaa.

Torin laidalla kelluu toinen toistaan upeampia huvipursia, niinkuin tämäkin kaunotar.

Helleviikon lopuksi

2011-07-03T14:37:00.000+02:00

Pionit antoivat hieman odotella itseään, mutta sieltähän ne sitten lopulta purskahtivat.

Festiva Maximat, ukonkellot ja tarhakurjenpolvet säihkyvät nyt kilpaa ja odottelevat vielä taivaansinisiä ritarinkannuksia mukaan säihkeeseen.

Tämän piti olla kirjanpitoni mukaan kermakello, mutta taisikin olla ihan harakankello.

Türistä tuotu saksankurjenmiekka ja vain yksi ainoa kukka tänä vuonna.

Yläpihan ruusupenkissä röyhyilevät ensimmäistä kertaa kokovalkoiset Shirley Templet, tarhakurttu- Katri Valat ja keijunruusut, sekä hansat ynnä tuoksukurjenpolvet.

Valkoiset geraniumit saisivat levitä täällä ihan vapaasti.

...samoin unikot.

Tarhuri tässä miettii alkaako nyhtää liikoja pois vai annetaanko ainakin puolivilliksi ruveta.

Oranssikeltano ainakin on jo ihan vallaton

Unikot hehkuvat täysillä

Keisarinkruunutkin intoutuivat

Nyt tulee vettä taivaallisen sadettajan täydeltä.
Ensiviikoksi on mentävä ihan työtöihin ja puutarha saa rehottaa ihan halunsa mukaan.