Once upon a time on Santorini

Tulin takaisin kotiin, mutta täällä ei ole kesä !

Eräänä aamuna viime viikolla heräsin auringon nousuun vanhemman herran vierestä. 

Hui !

Puoli vuosisataa Puuhiksella jo täynnä.

Ei hassumpi paikka papalle ollenkaan vanhentua.
Eikä mummille mukana olla.

Tämä Santoriini.
Hengästyttävä kerrassaan !
Kuvien laatu ei ole ykkösluokkaa, eikä kakkos...
Mukana oli vain aurinkorasvan kyllästämä iPhone.

Ei suoraa linjaa

Sininen ja valkoinen,
värit ovat vapauden...

Aamiaisterassi

Sisäänkäynti

Meriruokaa

Näkymät

Perinne

Auringonlasku Oiassa

 Joo.. Tuonne on ehdottomasti kiivettävä...
tuumii tässä "David Attenborough".

...Niin onhan sinne kyllä matkaa, mutta...

Päästiin tuonne oikeanpuoleisen pystysuoran seinämän puoliväliin.
Silloin oltiin korkeudessa 303m merenpinnasta.
Loppumatkaan olisi tarvittu köydet.
Ne jäivät kotiin.
Joku kuvausryhmä siellä huipulla kuitenkin kuvasi paria itämaista sauvalajin taitajaa.

Tie ei mene suoraan eikä siinä ole kaiteita ainakaan...
Mutta aina on katsottava, mitä ylhäällä on.
Voisiko mennä vielä VÄHÄN ylemmäs...

Patikoidaan vähän lisää.
Kun on päästy ylös, pitää myös mennä alas.

Maailman katolla tervehdin aurinkoa.

Laavahirviön kita

Puoli metriä matkaa kaiteettomaan jyrkänteen reunaan.
Pudotusta 300 metriä.
NYT pelottaa !

Merellä näkyy vilkasta huvipursiliikennettä.

Ja sitten uimaan...
Huomasitte varmaan, että koko saari oli tyhjennetty turisteista vain meitä varten ;)

Onnistuneen, aurinkoisen, lepo- ja liikuntaloman jälkeen
Puuhista odotteli kotona upea, erittäin vaikuttava, juuri häntä varten taottu, sukunsa merkkinen työkalu.
Sisarukset sen olivat hänelle juhlapäivän kunniaksi vartavasten teettäneet.

Sen pituinen se.