Voi sentään.

Viikonloppu on takana ja loppuviikolla iskenyt virusflunssa ei vaan ota talttuakseen. Vaikka en ollut todellakaan matkakunnossa päätin käydä tarkistamassa äidin tilanteen Savonlinnassa. Siellä kaikki hyvin, onneksi. Jopa niin hyvin, että muistinsa ja toimintakykynsä takaisin saanut muori halusi "soppailemaan".

 Ja mehän mentiin.

 Hänellä oli visio, että väriä on nyt saatava.Mustaa on ollut tarpeeksi. Oikopäätä toivetta toteuttamaan erääseen kaikkien tuntemaan kotimaisen designin puotiin. Sieltä sai TAAS huippupalvelua ja väriä elämään.

Ylpeänä tunnustan, että mittään en itelleni ostanu!

Viimeaikoina olen joutunut jonkinverran harrastamaan ulkolukua, sillä ensi-ilta lähestyy uhkaavaa vauhtia.

 Hui kamala!

 Jännittää jo nyt niin, että housut pyörii jalassa. Rooliasun housut kyllä oikeasti pyörivätkin jalassa...

Puuhis joutuu nyt hirrrveen, hirrrveen paljon avustamaan roolinluvussa ja, ja, ja....

Lopuksi pitäisi vielä laulaa.

Miksi minä taas lähdin tähän mukaan !?

Puuhis lämmittelee täällä kylkiään takan kupeessa.

Mutta ei kauan, sillä...

...oli varannut toukokuulle matkat Santorinin saarelle.

Puuhis aikoo siellä vanheta 

tai ainakin juhlistaa puolta vuosisataansa.

Pääsen mukaan :)

Kuva on Santorinin nettisivulta.