Pari sanaa vanhusten hoidosta

En ole koskaan aikaisemmin kirjoittanut lehteen, mutta nyt oli pakko. Tämä julkaistaan eräässä etelä-savolaisessa sanomalehdessä lähipäivinä. Toivottavasti herättää keskustelua.

Tapahtui Savonlinnassa:

Vanhempani halusivat selvitä mahdollisimman pitkään omin neuvoin, omassa kodissaan – tai isäni 86 v. sitä halusi. Hän ei kaivannut palveluja, sillä äitini 85v. palveli jo häntä, niin kuin ennenkin; siivosi, pyykkäsi, huolehti ruokakaupassa käymisestä ja valmisti ruuan. Isälle oli myös samanikäisten ja -henkisten ”ukkoringissä” kerrottu hyvin tarkkaan, miten surkeat olot tulee ja omaisuudet menee, jos ottaa ulkopuolista apua vastaan.

 Tilanne huononi kuitenkin merkittävästi viime keväänä äidin osalta, hänen saatuaan sydänvaivoja. Silloinkin isä kieltäytyi ulkopuolisesta avusta. Ainoana lapsena ja eri paikkakunnalla asuvana alkoivat minulla olla neuvot vähissä. Neuvottelut isän kanssa eivät tuottaneet tulosta, joten päädyin lievään pakottamiseen  ja otin yhteyttä kotisairaanhoitoon, josta äidille järjestyi helposti lääkkeenjako  ja siinä samalla hoitaja jo vähän näki vanhusten kotiolojen laatua muutenkin.

Keväällä 2011 olin ensimmäisen kerran yhteydessä kotipalveluun, jonka kanssa hyvässä yhteistyössä tehtiin heti napakasti suunnitelmaa kotiavun järjestämisestä vanhuksille. Mitään ei kuitenkaan vieläkään saatu aikaan, sillä isä kieltäytyi toistuvasti.

Kuukausien väsytystaistelun seurauksena isä kuitenkin lopulta suostui siihen, että äskettäin alzheimer- diagnoosin saaneelle äidille tuodaan lämmin ruoka kotiin; itsehän hän ei toki ruokaa tarvinnut, sillä pulla ja kahvi riittävät hyvin.  Veteraaniyhdistykseltä saatiin myös kerran ikkunanpesu loppukesästä.

Ruokapalvelu oli tarkoitus käynnistää kun isän ennalta sovittu leikkausaika olisi käsillä. Isä ei selvinnyt enää kotiin, vaan menehtyi näkemättä palveluita. Nopeasti järjestyi tässäkin muuttuneessa tilanteessa kotipalvelusta äidille hoitaja käymään kotona kolmesti päivässä, lämmin ruoka kotiin tuotuna, kauppakassipalvelu, kuntotiimin henkilö kartoittamaan liikkumista ja viriketoiminnan tarvetta sekä aina ajan tasalla oleva kotisairaanhoito tarvittaessa.

Olen nyt kolmen viikon ajan ollut tukemassa äidin pehmeää laskeutumista itsenäiseen elämään ilman isää ja olemme molemmat hämmästyneitä, tyytyväisiä ja kiitollisia Savonlinnan vanhustenhoidon laatuun, määrään ja saatavuuteen. Jotenkin media on onnistunut välittämään varsin negatiivisen ja pessimistisen kuvan  vanhustenhoidosta ainakin minulle ja niille joiden kanssa olen asiasta keskustellut ja varsinkin vanhuksille itselleen.

Kotiin tulevat hoitajat ovat toinen toistaan ystävällisempiä ja työhönsä motivoituneita. Kotipalveluohjaajat ovat tilanteiden tasalla ja vastaavat tyhmiinkin kysymyksiin aina kärsivällisesti ja aikaa säästelemättä. Myös tiedonkulku yksikössä ja suhteessa asiakkaaseen ja omaisiin on moitteetonta.  Minulle on kerrottu, että apua on vieläkin mahdollisuus lisätä, joten vanhan äitini lähitulevaisuus omassa kodissaan vaikuttaa varsin valoisalta . Voinen palata työhöni rauhallisin mielin ja luotaa, että silloin kun en ole paikalla, äitiäni hoidetaan parhaalla mahdollisella tavalla.