.

perjantai, 6. tammikuuta 2012

tammikuu


Täällä sitä taas ollan.
Kaikesta huolimatta.
Hieman koettelee nyt tämä aika, mutta vielä mennään...

Herra Perttu Repolainen tässä hieman säikähtäneenä ihmettelee kissakaverin puuttumista. Kuten näkyy, Pertun takapää on aika kutistunut. Koiraparkahan siis sairastui borrelioosiin, jota hoidettiin kuukauden antibiootti- ja kipulääkekuurilla. Akuutti vaihe on ohitettu, mutta jälkivaivaksi jäi jäykkyys ja kipuilu, jota nyt lääkitään pitkävaikutteisilla kipulääkkeillä luultavasti elämänsä loppuun asti. Kova kohtalo alle 5- vuotiaalla koiralla.
Lihakset ovat surkastuneet liikunnan vaikeutumisen ja vähäisyyden vuoksi. Toivottavasti kesä tuo helpotusta Pertulle.



No mutta.
Kukas se siinä ketkupolkkailee ?
Tässä touhussa ei huono muisti merkitse mitään :)
Aamulla jätin eilen leikatun, vastentahtoisen isän sairaalaan, ammattilaisten hoiviin ja toin tämän muistihäiriöisen omaishoitajan pariksi päiväksi meille virkistymään. Ainakin pari yötä saan nukkua huoletta. 

Juu, ai miten tähän yhdistetään töissäkäynti?
No sitäpä en ole vielä keksinyt.

Ensi viikolla menen kotiuttamaan isän ja palautan äidin hoitamaan häntä, sitten mietin taas, miten seuraavat päivät hoidetaan ja päivystän puhelimen kanssa kun on tätä välimatkaakin reilusti toistasataa kilometriä. Kohta on varmaan ryhdyttävä pakko(hoito)toimiin.
Voi kunpa nämä asiat voisi hoitaa neuvottelemalla.

Hieman on siis sisustelu- ja käsityöhommat pysäkillä.



8 kommenttia:

  1. Voi raukkaa...olen pelännyt, että Niilo saa tuon borrelioosin, kun mökillä jatkuvasti turkista löytyi punkkeja.
    Ensi kesänä aion kyllä laittaa sitä niskaan laitettavaa lääkrttä.

    VastaaPoista
  2. Voimahalaus sinulle ♥
    Joskus olen miettinyt tätä ihmisen elon kulkua, huoleton(?) nuoruus ja lapsuus, sitten huoli (turha?) omista lapsista,sen jälkeen kun he ovat omillaan, huoli vanhemmista...
    Oma isäni kuoli lokakuun alussa, lyhyen terveyskeskusjakson jälkeen.
    Nyt on huoli äidin asioista, hän kaipaa tukea ja seuraa, vaikka onkin ihan perusterve ja pystyy hoitamaan kaikki asiansa (hän on ollut pankissa töissä aikoinaan, joten kaikki sellaiset asiat ovat hyvin hallinnassa), vain kaihileikkausjonossa tällä hetkellä. Onneksi minulla on vain 20 min. matka hänen luokseen...
    Lemmikit, niistäkin on oma huolensa aina, meilläkin on 5 kissaa, ihan perheenjäseniä kaikki.
    Toivottavasti Perttu kuntoutuu kevään tullessa.
    Elviksen kohtalo oli todella ikävä, näin kissaihmisenä se todella kosketti.
    Valoisaa kevään alkua toivon sinulle kuitenkin ♥

    VastaaPoista
  3. Voimia ja viisautta sinne tämän hetken tilanteisiin!
    Ja kaikesta huolimatta hyvää tätä vuotta ja mukavia tammikuun päiviä!

    VastaaPoista
  4. Irmastiina:
    Niskaan laitettavat myrkytkään eivät auttaneet meillä, vaikka niitä käytettiin huhti-toukokuusta marraskuulle. Toivottavasti säästytte ongelmilta.

    Risusydämen Marja:
    Kiitos ♥ Onneksi isäsi ei tarvinnut kitua kauan tk:n vuodeosastolla, ne lienevät varsin masentavia paikkoja...Jotenkin tuntuu, että äitiä on kuitenkin helpompi hoitaa kuin isää, mutta voin olla väärässäkin. Meillä isä hangoittelee kaikkea ulkopuolista apua vastaan ihan viimeiseen asti, mutta nyt alkaa hetket olla lähellä. Valoisaa kevättä myös sinullekin :)
    Eeviregina:
    Kiitos ♥ Viisautta tässä tarvittaisiinkin ja paljon... Tammikuun kirkkaita päiviä sinullekin :)

    VastaaPoista
  5. Teet mittaamattoman arvokasta työtä pitäessäsi huolta tärkeimmistä ihmisistä.

    Toivotan tsemppiä ja iloa!

    VastaaPoista
  6. Voi ikävä kuulla, että Pertulle jäi loppuiän kipulääkitys.
    Ikäviä otuksia nuo punkit. Niiltä on kyllä vaikea välttyä, kun eläimet makaavat niin pitkät ajat nurmikoilla juoksentelevat heinikossa.
    Tuo vanhusten hoito on meillä kullakin edessä. Ei ole mukavaa laittaa vanhempiaan laitoshoitoon, kun tietää millaista se nyky Suomessa on:)
    Voimia ja jaksamista!

    VastaaPoista
  7. Voi kurjuus ja ketkun polkka!! Kyllä minulta tuli kyynel silmään! Elvis ja borrelioosi ja välimatkat ja sairaalat! Kirkkaita päiviä tosiaan ja voima-ajatuksia!

    VastaaPoista
  8. Kiitos Kati :) Kerron kohta lisää...

    Hanne:Onneksi en vielä tiedä laitoshoidosta mitään, mutta olen täysin positiivisesti yllättynyt kotihoidon tasosta ja laadusta ainakin Savonlinnassa ja antanut siitä palautettakin... Kohta lisää...

    Sanni: Kyynel on silmässä täälläkin... kerrron kohta lisää...

    VastaaPoista

Arvostan ajatustasi tästäkin jutusta

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...