Tuonen lehto,
rauhan lehto,
siel on hieno hietakehto,
sinnepä isäni saatan.
Tässä pitelee äiti isän kättä viimeisen kerran.
64 yhteistä vuotta on takana.
Isä lähti lauantaina.
Keuhkokuuume yllätti hänet ja uuvutti kolmen vuorokauden taistelun jälkeen.
Hoitotahtonsa toteutui, eikä tarvinnut jäädä sairaalan sänkyyn vuosikausiksi.
Itken,
- vaikka en jaksa enää....
Kyllä tämä itku joskus loppuu...
Isä siunataan Uukuniemen multiin, sukuhautaan, 28. päivä.
Silloin lauletaan hänen lempilauluaan..
Aavan meren tuolla puolen, jossakin on maa,
missä onnen kaukorantaan laine liplattaa.
Siellä kukat kauneimmat luo aina loistettaan,
siellä huolet huomisen saa jäädä unholaan....
Kiitän kaikista lämpimistä ajatuksista.
osanottoni :(
VastaaPoistaOtan osaa, tiedän just miltä susta tuntuu...
VastaaPoistaÄidin kuolemasta tulee kuukauden lopulla 10 kuukautta. Suru on joka päivä vieressä, välillä voimakkaana, välillä lievempänä. Mutta, päivä kerrallaan.
Voimia sinulle ja perheellesi!
Lämmin osanottoni. Tuo kuva on äärettömän kaunis...
VastaaPoistaLämmin osanottoni! Isälläsi on nyt varmaan hyvä olla. Ei enää maalliset murheet paina.
VastaaPoistaOtan osaa suruusi.
VastaaPoistaLohtuhalaus sinulle!
Joskus aikaisemin kerroinkin, että syksyllä menetin isäni,
joka rakasti luontoa ja luonnossa liikkumista.
Hänen kukkalaitteeseensa kirjoitimme nämä sanat, jotka toivat minulle lohtua ja ajatuksen siitä, että hän on vielä jollain tasolla kanssamme:
Olet tuhat tuulta metsän puissa
Olet valonvälke aallokossa,
olet timantti hankien loistossa.
Olet sydämissämme.
Itku tuli...sekä tekstisi että erityisesti kuvasi vuoksi. Kaikki olennainen on kuvassa. Hiljainen osanottoni suruusi ja voimia äidillesi. Blogiasi lukeneena tiedän, että ympärilläsi on läheisiä ja ystäviä, joilta saat varmasti tukea ja lohdutusta.
VastaaPoistaLämmin osanottoni!
VastaaPoistaKuva on niin tuttu - sama sairaalasänky ja sininen lakana ja vanhempien kädet viime kesältä. isäni lähti lopullisesti kolmen päivän keuhkokuumeen jälkeen.
Voimia hautajaisten järjestelyyn!
Syvä osanottoni...Joskus meidän kaikkien on lähdettävä sille matkalle,jolle isäsi lähti nyt.lohdullista,että hänen tahtonsa toteutui ja lähtö oli nopea.Minunkin äitini kuoli keuhkokuumeeseen ja sitä seuranneeseen aivoinfarktiin,siitä on jo kohta 13 vuotta.
VastaaPoistaKuva on todella kaunis...Voimia sinulle ja äidillesi ja lämmin halaus.
Teillä on nyt koettelemuksia:(Voimia toivotan sydämestäni.-sanna-
VastaaPoistaLämmin osanotto sinulle Aila. Voin myötäelää tunteessasi. Olen ollut isätön tyttö nyt reilu 4 vuotta enkä haluaisi olla. Vieläkin itku yllättää minut. Kaunis kuva ja postaus.
VastaaPoistaNiin ja minun isäni kuolinilmoituksessa oli juuri nuo säkeet tuosta (hänenkin) lempitangostaan.
VastaaPoistaKaikkein lämpöisin halaukseni sinulle Aila♥
VastaaPoistaOsanottoni sinulle ja rakkaimmillesi.
Lämmin osanottoni ja lohtuhalaus sinulle.
VastaaPoistaVoimia sinulle ja äidillesi!
VastaaPoistaLämmin osanottoni!
VastaaPoistaLämpimiä ajatuksia lähtee sinne.
VastaaPoistaTuo on minunkin pian kohdattava.
Lämmin osanottoni suureen suruunne!
VastaaPoistaLämpimin ajatuksin otan osaa suruusi!
VastaaPoistaLuopuminen on niin vaikeaa, vaikka tietää, että sen aika jo on.
Otan osaa suureen suruunne!
VastaaPoistaOtan lämpimästi osaa suruusi.
VastaaPoistaTeillä tuntuu olevan melkoisen rankka vuodenvaihde ja toivonkin sinulle voimia jaksaa jatkaa elämää positiivisella mielellä. Aikaahan tuo kaikki toki vaatii.
Lämpimiä ajatuksia ja voimia sinulle!
Kaunis kirjoitus.
VastaaPoistaOsanottoni.
Lämmin osanottoni.
VastaaPoistaVoi, monenlaista koettelemusta ja surua teillä on nyt kestettävänä.
VastaaPoistaOsanottoni.
Terv. Anne Moilanen
Lämmin osanottoni!
VastaaPoistaKyllä sinua on koeteltu jo liian kanssa, toivon ilon ja onnen hetkiä runsain mitoin alkavalle keväälle!
Lämmin osanottoni, Aila!
VastaaPoistaVoimia teille!
Osanottoni.
VastaaPoistaOuti
Kuva on jotenkin järkyttävä mutta samalla kaunis, arvokaskin, koska olet siihen vanginnut hetken joka ei koskaan tule takaisin. Voimia sinulle ja perheellesi! Sanovat että ajan kanssa tuska lievenee. Tietävät varmaan mistä puhuvat..Äidillesi on iso siunaus että olet hänen tukenaan, ettei tarvitse olla yksin. Kenellekään ei toivoisi sellaista loppuelämää, että joutuu makaamaan kuukausikaupalla laitoksessa..joten, vaikka se ei nyt lohduta, isäsi pääsi lepoon onneksi noin pian..lämpimin ajatuksin, Laura
VastaaPoistaLämmin osanottoni!
VastaaPoista