lauantai, 31. joulukuuta 2011

Kiitollisuutta

Toivon sinulle, hyvä lukija, voimaa kohdata
oikeaa elämää iloineen ja murheineen ensi vuonnakin, näillä otteilla lempiartistiltani Jukka Pojalta :


Tyytyväisyys on vaikea laji

Maailma on täynnä joutavaa marinaa
Haluu haluu haluu, muttei saa mitä haluu
Sitku saa, mitä haluu, ei haluu, mitä saa
Kunnes jonain päivänä kenties tajuaa
Jah Jah pysyy, muu hajoaa
Vain rakkaus kelluu, muu vajoaa
Kiitollisuutta

Helposti saattaa unohtuu, 
ettei elontiekään itsestään selvyys oo
Se oli niin pienestä kii,
tie oli vaarallinen, 
mut jäätiin henkiin
Se saattais kostautuu, 
jos mä sen teen, 
että mä nostan pilviin pään
Tai humallun maallisesta materiasta
enkä pidä elämänlahjaa enää minään

Kiitollisuutta, 
mä haluun nähä kiitollisuutta
Pitää olla kiitollisempi
ja joka päivä joka ilta vain enempi
Kiitollisuutta, 
mä haluun nähä kiitollisuutta
Pitää olla kiitollisempi

Aina jotain puuttuu ja jotain uupuu
Pitää saada rastia joka ruutuun
Ei maallinen mieli voi muuttuu,
mut annan kiitosta sille, kelle kiitos kuuluu

Kiitollisuutta, 
mä haluun vähän kiitollisuutta
Pitää olla kiitollisempi
ja joka päivä joka ilta vain enempi

Ja miksi ihmiset me valitetaan turhasta
Vaik tiedetään olot jossain muualla
Eikä tunnu pulaa meillä ruuasta
Ne heittää sitä roskiin sekä murhasta
Ei saa kuolla suruun konkurssista
Ei se saa eksyttää mua kurssista
E-ei

Vaikka kaikki ei ookaan perfektii
Pelkkää simaa ja serpentiinii
Välillä on hyvää ottaa perspektiivi
Laajentaa näköpiirii
Ja kun näkee maailma, 
avaraa ja julmaakin kenties huomaankin, 
on paljon, mitä ottaa selviönä
mullekin alkaa selvitä 
pikku hiljaa

Olen siunattu lapsesta saakka
Olin äitini siunattu taakka...
...

Kiitollisuutta, 

mä haluun vähän kiitollisuutta mun sydämeen
Kiitollisuutta, 
mitä ikinä mä teen,
mihin ikinä mä meen
Come on now


perjantai, 30. joulukuuta 2011

Joulu kuvina

Mäntylä toipuu joulusta ja Ellusta.

Ennen kuin joulu tuli, piti toki siivota ja koristella.
Niissä Vilkki on hyvä !
Tip tap vaan.


Kaikki saatiin lopulta juhlakuntoon.



Ja olihan sitä herkkuakin, monenlaista...




sunnuntai, 25. joulukuuta 2011

Elviksen kootut kertomukset- loppujakso


Kuten monet teistä tietävät,
 Elvis oli jo selvinnyt monesta.
 Se oli pelastettu huonoista oloista,
 nälän ja lian sekä kaikenlaisen ikävyyden keskeltä.
 Tultuaan kotiin se otti palvelijoikseen meidät sekä koiran. Palvelutti hyvin itseään ja tarjosi hurinaa sekä syliinkäpertymistä
 -tarvitsijoille.
 Elvis eksyi myös metsään, neljäntoista metrin korkeuteen,
 puun latvaan ja pelastui sieltäkin. Se sukelsi pitkällä loikalla myös keskelle koskeloparvea, järveen.
 Ellu kulki omia polkujaan ja koirakaveri Pertun polkuja;
 kaiken tämän mielellään.
Ellu talutti tarvittaessa myös koirakaveria hihnassa pitkilläkin lenkeillä ja koira totteli mukisematta.
Se pysäytteli myös ihmiset,
 nappaamalla kiinni ohikulkijan lahkeesta.

Elvari osasi pamauttaa stereot päälle keskellä yötä,
 pudottaa hyllyt tavaroineen ikkunoiden päältä- nekin yöaikaan,
 sekä kiipeillä keittiössä verhotankoja pitkin paikasta a paikkan b ja kadota näkymättömiin taikakissan tapaan
- kun niikseen oli.

 Kesyynnyttyään Elvis kadotti vaarantajun ja pelon tyystin.
Se istui pelotta keskellä tietä ja odotti auton pysähtyvän tai makasi selällään keskellä lattiaa vilskeen ja vilinän keskellä. Ratsasti myös koirakaverin selässä hajareisin.

Tuli AINA kun kutsuttiin!

Sitten ei tullut enää kun kutsuttiin.

Elvis halusi juoda vettä rannasta.
 Veden jäätyessä ranta siirtyy hieman kauemmas ja
... vielä kauemmas.
 Ellukin siirtyi ja jossakin kohdassa jää oli jo pettävää.
 Vuoden pimeimpänä hetkenä,
 talvipäivänseisauksena,
 illan pimeydessä,
 putosi Elvis ja hukkui.

Taskulampuin sitä etsittiin ja haravoitiin ja vain tassunjälkiä löydettiin.
Aamun valjetessa aatonaattona nähtiin kiikarilla kirsu ja tassunpäät jään reunalla.
Itkettiin ja surtiin jäähän jäätynyttä suurta Elvistä.

Ette voi uskoa,
 miltä tuntuu elämä ilman Ellua !

torstai, 22. joulukuuta 2011


Mäntylän mummi lompsahti tänään, talvipäivän seisahtuessa, lomalle ja vetäytyy odottelemaan rakkaimpiaan kotitupaan.
Leivinuuni lämpiää ja kynttilät tuikkii.

Tervetuloa Joulu

Mäntylä kiittää kaikista postin tuomista oikeista korteista ja toivottaa nyt virtuaalisesti
kaikille ystäville, sukulaisille, työkavereille, naapureille ja muillekin lukijoille ympäri telluksen, 
valoisaa, lempeää, onnellista ja tunnelmallista joulua !



maanantai, 19. joulukuuta 2011

Lahjat peittyy kääröihin...


 Biscotteja tulee uunista solkenaan.
Glögit pöhisevät ja hautuilevat mausteineen.

Tässä eräs mainio vaalea glögiohje:


1 dl luomuomenatäysmehua
1 vaniljatanko halkaistuna
1 kanelitanko
1 rkl kokonaisia kardemummansiemeniä
1/2 dl luomuruokosokeria
1 pullo kuivaa valkoviiniä
1 dl calvadosta
1 omena


Kaada omenamehutiiviste kattilaan.
Laita halkaistu vanilijatanko,kanelitanko ja kardemummansiemenet sekä ruokosokeri kattilaan.Kiehauta ja jäähdytä.
 Lisää valkoviini ja calvados.
Anna maustua yön tai parin yli - jos voit...
 Poista omenasta siemenkota.Halkaise ja lohko omena.
Laita lohkot glögilaseihin.
Lämmittele glögi varovasti höyryäväksi ja siivilöi omenien päälle.
Nauti!

Meillä muhii parhaillaan myös karppaajan punaviini-rommiglögi, joka onkin makeutettu stevialla. Hieman on makueroa sokeriin verrattuna ja stevian määrää on vaikea arvioida suhteessa sokeriin. 
Kannattaa kokeilla!





sunnuntai, 18. joulukuuta 2011

Mummin joulukorput





lauantai, 17. joulukuuta 2011

...ja ankeus pois jo jää !



torstai, 15. joulukuuta 2011

Piparin tuoksua...

tonttujen juoksua...
sitäkö joulu on ?

No ainakin tänään töissä oli
ja vieläpä mukavaa, hauskaa, iloisaa...


Mutta.

Jos saa toivoa
ja ainahan saa...
Niin, 
tässä tulee
TOIVE !


Joulupatja

Joulupatja o mu omakeksimä perinne,


mink mää tahtoissin lanseerata niil ihmisil,

ketkä tahto viättä lepojoulu.
Joulupatja tehrä nii, ett jouluaattoaamun sänkyst raahata patja keskel olohuane lattia peittoines tyynyneis päivines.

Ympärs asetella ruakka (mikä ei o itte tehty vaa myyjäisist ostettu taik jonku ahkera jouluihmise laittama), namei ja uussi kirjoi ja mitä muit paketei onka sattunu saama.
Siäl peito al sit maatta uuttevuatte saak,

käännetä välil kirja sivui taik kylkke

ja ojennella kätt kohren konvehtei.

Viarai ei saa tul käymä, eik itte kuulu käyrä missä.
Ei ol väli onk yksinäine, pariline taik perheline -

joulupatja o joustava ratkaisu.

Ko siit nousse, o niin kyllästyny makkamisse

ja niin täys tyäntouhu ja toiminna ilo,
et sitä riittä pitkäl kevässe.

- Heli Laaksonen

sunnuntai, 11. joulukuuta 2011

Tulisipa valkeus


Enää yksitoista lyhenevää ja pimenevää päivää talvipäivänseisaukseen.

Pitkät pimeät te tulkaa,
tule talvi lauluton!
Kaksi syksyn linnun sulkaa
pudonnut mun tiellein on.

Toisella teen runon, jossa
sydämeni elää voi
onnen armaan muistelossa
minkä mennyt suvi soi.

Toinen talveen pimenevään
kaipuustani laulun luo,
kunnes muuttolintu kevään
kaksi uutta sulkaa suo.
            
                          V.A.Koskenniemi







Viljo kokkaa jouluruokaa Onnille.
Antoi itse nimen vauvalle.

keskiviikko, 7. joulukuuta 2011

Talvi tuli lopulta





"Leivon ja laitan mä leivän ja pullan, 
kohta on loppu leipurin hoppu,
hei leivon, leivon taas,
hei leivon, leivon taas"


Hei mummi, joko nyt käytän tätä siivilää ?




...Ai niin, ensin pitää vatkata.
 Vatkain on hauska huriseva härveli.
 Tästä tulee vadelma-suklaamuffinssia!





No nyt sitten siivilää...
ja osaan kopsuttaa reunaan...




Valmista muffinssia Viljo katsoi vinoon, 
sanoi kohteliaasti nam, nam ja jätti maistamatta. 


Joulun valot syttyvät hiljalleen
Mäntylässä.



perjantai, 2. joulukuuta 2011

Joulukuussa armon vuonna 2011


Tapahtui tänään niillä mailla, joilla eräs lastenhoitaja istui kaikessa rauhassa askartelemassa lastensa kanssa, kun eräs odottamaton lastentarhanopettaja saapui pianoa soittamasta ja laittoi käteen lämmintä voimaa suoraan sydämestään.
Itkuhan siitä tuli.
KIITOS Anne  
Nyt jaksaa taas mennä...



Joulu ei meinaa tähän taloon tulla millään, 
mutta adventtikynttilät on sentään hankittu.
 Joulumieli tuli kuitenkin kun viikolla eräs neiti 4v,
 kesken lumihiutaleen leikkauksen kääntyi ja sanoi:
 Aila, sinun selän takana on suojelusenkeli. 
Itkuhan siitäkin tuli...



No en itke töissä koko ajan.
Nyt alkaa vain olla hieman loman tarvetta...
Onneksi sunnuntaina tulee etelän ihmisiä virkeillä ajatuksilla.
Aamulla hurautan kuitenkin äidille ja isälle pullaa paistamaan.
Kaupan pulla ei kuulemma enää maistu ;)


Verkkaisaa viikonloppua ja voi hyvin !


Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...