Marraskuussa:
"Erilaisia kuolemaan liittyviä ilmiöitä on kutsuttu nimityksellä marras. Suomalaisten kansanuskomusten yhteydessä martaat ovat muun muassa kuolleiden sieluja, pian kuolevia ihmisiä tai kuoleman ennusmerkkejä, toisinaan myös menninkäisiä muistuttavia Manalan olentoja." (Wikipedia)
Äiti puuhaa entiseen malliin, mutta muisti ei.
Ei muista onko tänään jo syöty.
Tai oltu ulkona.
Joskus muistaa, joskus taas ei.
Ymmärtää , että ei aina muista.
Isä ei kuule.
Mutta muistaa.
Siellä he nyt elävät arkea.
Sellaisena.
Äiti istuu sohvalla tai nojatuolissa ja tuijottaa telkkaria.
Telkkari ei ole auki.
Havahtuu, ja katsoo kelloa.
Sanoo: Voi , noinko vähän se vasta on?
Ja odottaa iltaa, että tulisi armelias uni.
Ja jospa tulisi kuolema ja korjaisi pois.
Ei ole kipuja.
Vietän ensimmäistä vapaapäivää moneen, moneen viikkoon.
Kiitän kaikkia myötätuntoisia kommenteista.
Ja kahta mainiota lakimiestä (-naista) hyvistä neuvoista ja
korvaamattomasta avusta.
Tiedän, että he lukevat tämän.
KIITOS ♥
Tuli paljon lisää vastuita ja velvollisuuksia.
Mutta ehkäpä ajoissa.
Ehkä selviydyn perheeni tuella.
Hyvä omatunto ei ole helposti lunastettavissa.
Yöllä kuuntelen, kumpi raksuttaa kovempaa?
Seinäkello vai
omatunto....
En ole ollut kotona moneen viikkoon päivänvalon aikaan.
Aamulla huomasin järven olevan jäässä.
Oli kaunista ja kuulasta.
Kotipihassa.
Harmaa on tämän syksyn väri.
Nopeat kämmekkäät ovat olleet käytössä jo tovin...
...ja sitten se huivi.
The huivi.
No, ei siitä tullut ihan semmoinen kuin piti, mutta huivi kuitenkin ja ihan kelvollinen. Mohairia ja Silmua.
Nyt ei synny mitään monimutkaista.
Ihan vain perussukkaa...
Ja huomenna teatterimaraton kylmällä seurantalolla hrrrr...
Ensi viikonloppuna taas äitiä ja isää...
Voi Aila !Ymmärrän ,tiedän .En osaa sanoa kuin matkasi tulee olemaan raskas ja pitkä ja pakko kulkea vaikka haluaisi kääntyä.Olet ajatuksissani.Jatkan itsekin tuota matkaa isän kanssa ,mutta meillä näkyy jo viimeinen ovi edessä.
VastaaPoistaMaria
toivon sinulle jaksamista!
VastaaPoistaja tie on raskas kulkea..meillä vielä asuvat omassa asunnossa mun vanhemmat kahdeksankymppiset..huomaan kuinka hiipuminen on alkanut..niin vaikealle tuntuu..ja vastuu pelottaa, olenhan ainut lapsi..
jaana
Kaunis huivi ja kämmekkäät!
VastaaPoistaHarmaa on kaunis väri.
Rauhallista Adventtia!
Onnellista, että olet mukana ja läsnä. Sehän on aivan korvaamatonta.Elämä kulkee omia polkujaan, jokaisella omaa tahtiaan.... Omien vanhempien vanhenemisen seuraaminen ei ole helppoa, mutta uskon, että siitä voi myös saada paljon:) Pieniä ilon hetkiä arjessä, niillä jaksaa! Niin toivon:) Lämpimiä ajatuksia!
VastaaPoistaMyötäelämisen ajatuksia! Tiedän elämän tilanteesi, mutta senkin tiedän, että kyllä sen jaksaa kulkea, voimia tulee...välillä uupuu, mutta taas jaksaa.
VastaaPoistaOmat vanhemmat, erityisesti äiti, voiko voimakkaampaa tunnesidettä olla. Omaan puolisoon ja lapsiin side on erilainen. Kaikki rakkaita! Elämä antaa paljon, jos se joskus ottaakin.
Voimia!
Luin vuoden takaisen postauksesi vanhemmistasi/isovanhemistanne. Kyynel tuli silmään. Koskettavaa!
VastaaPoistaSanotaan vuosista, että kaksi lapsen kasvattaa ja vuosi vanhan vanhentaa...
Pitänee paikkansa. Viime viikolla kävin 83-vuotiaan isäni kanssa huollattamassa kuulokojeita, kun jälleen on kuulo huonontnunut. Kohta ei kojeetkaan enää auta...että tällaista se meidän elomme on..
Voimia edelleenkin.
(Anteeksi, että taas kirjoitin, mutta niin kosketti tuo vuoden takainen kirjoituksesi ja kuvat vanhempien käsistä!)
Yhteisesti kaikille: Kommentit lämmittävät ja antavat voimaa. Tiedän, että monilla on takana, edessä tai juuri päällä tämä sama tilanne. Vertaistuki on tärkeää!
VastaaPoistaMaria: Kiitos. Tiedän, että panikoin turhasta nyt...Asiat menevät vielä paljon, paljon huonommiksi. Juuri tänään on taas helppo päivä, mutta kaikki mutkat ovat tulleet yllättäin.
Jaana: Kiitos. Vastuut näyttävät kulkevan synkassa voimien ja kykyjen kanssa. Kasvavat kun niitä tarvitaan. Sinäkin selviydyt.
Irene: Kiitos kaikista lämpimistä ajatuksistasi.
Eija: Kiitos. Olet oikeassa! Elämä kulkee omia polkujaan ja se tulee, minkä pitääkin.
Vaahtera- Maria: Kiitos. Juuri niin se menee, että vuosi vanhan vanhentaa. Selviydymme kaikesta, mikä elämään kuuluu ja kuolemaankin. Tässä ajassa kaikki kuolemaan ja heikkouteen liittyvä on viety niin kauas arjesta, että se yllättää tulollaan.