Miksei aina voi olla perjantai?

Tänään illalla, kuun sillalla... 

Ihana työviikko takana! 

Tykkään työstäni ja lapsista ihan kamalasti.

Ei tarvinnut työpäivinä miettiä,

 mitä tekisi seuraavaksi 

ja paljon jäi vielä tekemättäkin.

Iltaisin olen ihan finaalissa, 

joten viikonlopuksi on ladattu paljon.

Aion helliä mummin mussukkaa ,

 joka on vähän sairastellut.

Puuhis savustaa huomenna kalaa.

Sitten aion laitella lisää ruokaa,

 kerätä metsästä varpuja 

ja muuta materiaalia syysaskarteluihin, 

neuloa ja siivota olohuoneesta Konttiin vietävää tavaraa,

 pestä keskikerroksen ikkunat, 

sekä nauttia maisemista ja kuulaasta syksystä kera elukoiden.

Aika paljon hommaa ;)

Neulomuksia valmistuu hyvin epätasaiseen tahtiin.

Minulla on tekeillä huivi.

Oikein The Huivi.

Se näyttää siltä, että sitä ei voi näyttää.

Sain ohjeen ihanalta , taitavalta kampaajaltani, joka osaa.

Mutta minä en.

Huivin ensimmäinen osa valmistui seitsemän purkamiskerran jälkeen, mutta oli sen verran epäsymmetrinen, että ette saa kuvaa.

En itkenyt, mutta melkein....

Hymyilin ymmärtävästi itselleni.

 En anna periksi, vaan aina vain jatkan, tai siis otan alusta uudestaan.... 

Ja saattepa vielä nähdä ---

Koska olen saanut vinkin, että joku A-alkuinen neulomushenkilö aikoo tehdä vauvansukat, kerron tässä, että nämä sukat ovat noin 1- vuotiaalle ja neulottu tico ticosta- ihana lanka sukkiin. Silmukoita on 40. puikot 2,5 ja se ihana tiimalasikantapää... Kerrokset on helppo laskea klikkaamalla kuva suuremmaksi. 1,5-2 vuotiaalle loin 44 silmukkaa ja tein sentin pidemmät.

 Kutiskaa pikkuisille, sekä isommille

 ja nauttikaa elämästä !