Kabbalisti

Ei ole Mäntylän mummi siivonnut, silittänyt eikä sisustanut. Eipä ole keskeneräiset työt edistyneet.

Mummi on ollut ihan muissa maailmoissa,  Kabbalan maailmoissa, Galilean Tsfatissa.

Jos koko kirja pitäisi tiivistää yhteen kauniiseen ja kuvailevaan lauseeseen, se olisi...

"Kun jossakin toteutuu toive, maailma pidättää hartaasti henkeä ja vaikenee."

-tai elämää suurempaan opetukseen, se olisi...

"Tärkeintä ei ole se, miten monta kertaa ihminen kaatuu,

 vaan se ,miten monta kertaa hän nousee taas ylös."

Kaikkien Paulo Coelhojen jälkeen Kabbalisti oli oikein virkistävä lukukokemus. Jotain samaakin, mutta kuitenkin ihan muuta...

"Sielut, jotka tapaat elämäsi varrella,

 eivät tule vastaan sattumalta. 

Usein suurimmat vihollisemme ovat suurimpia opettajiamme.

 He heijastavat omaa heikkouttamme,

 ja oppimalla rakastamaan heitä voimme nousta yhden askelman ylemmäs portailla,

 jotka johtavat Luojan luo.

 Se ei onnistu sillä, että yritämme lyödä heitä kasvoihin..."

"Tuntikausia he keskustelivat siitä, miten ihmisellä oli joka hetki elämänsä aikana mahdollisuus valita vilpittömyyden ja valheellisuuden väliltä. Miten houkuttelevaa olikaan kaunistella omat valheensa totuudeksi. Ja miten Luojalle loputtomassa luottamuksessaan ei merkinnyt mitään, kumman ihminen valitsi. Luojalla oli ikuisuus. Hän katseli armeliaana ja antoi ihmiselle joka hetki jälleen uuden valinnanmahdollisuuden."

Ja sitten se kielletty rakkaus sekä itämainen erotiikka, 

joita ei edes voi tähän irrottaa kokonaisuudesta.

 Lue ihmeessä itse! 

"Onko rakkaus olemassa? Hän kysyi maaherralta.

Totta kai on, Abu Siffin vastasi yllättyneenä.

Oletteko te sitten joskus nähnyt rakkauden ?

Tai koskettanut sitä ?"