Elokuvaviikonloppu

Pitkään aikaan en ollut käynyt elokuvissa tai muutenkaan katsonut mitään, mistä kannattaisi mainita.

 Mutta  nytpä olen.
Täällä retkotan jalka suorana sairaslomalla edelleen. 
Onneksi on sukkapuikot, kirjoja ja elokuvia.
Ensimmäisen kuvan verran ulostauduin tontilta ihan kaupunkiin asti.

Le Havre (2011)

Elokuva, joka on ehdottomasti nähtävä elokuvateatterissa ja vieläpä hyvinkin retrossa sellaisessa. Myös hyvä ystävä mukana katsomassa ja havaitsemassa samoja yksityiskohtia tuo lisänautintoa.

Parasta Kaurismäkeä tähän asti. Viipyilyä, karuja ympäristöjä, tupakkaa, viinaa, poliiseja, ymmärrystä, lempeyttä, lämpöä. Ja odottamaton loppu.

Mahtavat näyttelijäsuoritukset!

The Ghost Writer (2010)

Todella tarkkaan katsottava elokuva. Meinasin tippua kärryiltä monta kertaa. Mielekiintoinen ja jälleen kerran ajatuksia herättävä. Erityisesti ympäristöt ja kuvaus olivat mieleeni. 

Katalat poliittiset kiemurat.

Biutiful (2010)

Javier Bardem voitti Cannesissa parhaan miespääosan näyttelijän palkinnon Biutiful-elokuvasta, eikä suotta.

Ahdistava, karu, lämmin ja toivoa herättävä kuvaus julmasta maailmasta. Nenäliinoja tarvitaan.

Revolutionary Road (2008)

Ja koko viikonlopun annin voi tiivistää yhteen repliikkiin:

"Tiedätkö, mikä totuudessa on niin hyvää? Kaikki tietävät, mikä se on, vaikka olisivat eläneet pitkään ilman sitä. Kukaan ei unohda totuutta. He vain oppivat valehtelemaan paremmin."

Muista katsoa elokuvia !

Kuvat Googlen kuvahausta.