Lopultakin!
Sain tornissa sisutukset alulle kun pääsin vanhoista kalusteista eroon.
Muuta ei tarvitse ostaa kuin kunnon sänky, jossa tulen nukkumaan silloin kun Puuhis kuorsaa niin, että ikkunat helisevät.
Isoäidinneliöistä valmistunee torkkupeitto, jonka aloitin jo vuosi sitten.
Tärkeille papereille sain ostettua arkistolaatikot, jotka sujahtivat sopivasti pöydän alahyllylle.
Isomummon virkkaama peite pääsi takaisin tehtäviin, kolmenkymmenen vuoden tauon jälkeen.
Aitasta palasi täyden kierroksen alakerran kautta tehnyt vanha vitriini alkusijoilleen ja saa nyt uudet värit pintaan.
ihana tuo isomummon virkkaama peitto...☺
VastaaPoistaOi, tuo pitsipeite!! Siskon ja minun kerrossängyissä oli aikoinaan tismalleen samanlaiset, Mummu-vainaan virkkaamat. Ja Äidillä on vielä tallessa vähän isommat vihreät, nekin Mummun tekosia. Himoitsen...
VastaaPoistaVoi mitkä ihanat värit siinä torkkupeitossa :)
VastaaPoistaMaalasin itse myös vitriinikaapin kesällä valkoiseksi ja tyytyväinen olen. Vanha kaappi sopii taas kotiin.
p.s ihana blogi sinulla :)
terkkuja
Monica
Sävyt on taasen niin kauniit... Rauhallinen, raikas tunnelma :)
VastaaPoistaIrmastiina: Isomummon peitto on vain liian lyhyt mihinkään sänkyyn yksinään :(
VastaaPoistaPaula:Yleinen virkkauskuvio tuo, sillä varmaan kaikilla aikalaisillamme virkkaustaitoisten äitien lapsilla se on ;)
Monica: Suuret kiitokset, mukavaa jos viihdyit !
Kati: Toivottavasti raikkaus säilyy kun saan mustan työpöydän...