lauantai 13. elokuuta 2016

Niin paljon mahtuu kesään

Kukkia mahtuu aina.





Sateiden välissä syötiin ja nautittiin paviljongeissa.



Eteläterassi viriteltiin ihan uuteen aikaan...syksyä ja ensi kevättä jo ajatellen.





Yläpihan tyhjä huone sai pensasaitaympyrän.
 Muotoonleikattava kiiltotuhkapensas on tietenkin vielä ihan rimpula,
 mutta toivottavasti ensi kesänä jo leikattuna tuuheutuu.
 Myös finiaalit löytyivät lopulta, mutta kuvat hävisivät johonkin mystiseen paikkaan.


"Niin elämä jatkuu, sen eläjät muuttuu.
Elämä ottaa ja antaa.
Kun saapuvat aurat, taas kurkia puuttuu,
siivet eivät jaksaneet kantaa.
Vaan vanhimmat kurjet kun aurasta poistuu,
poikasten siivet jo kantaa."

Puuhiksen isä laskettiin multaisten samettipeittojen alle.


"Jäkälä nosti pikarinsa hauraan,
ja sade täytti sen.
Ja pisarassa kimalsi taivas tuulta pidättäen.
Jäkälä nosti pikarinsa hauraan:
Nyt malja elämämme rikkaudelle"
- ja rakkaudelle!

Tanssittiin häitä navetan ylisillä aamuun asti.




Retkeiltiin rotkossa.


Sen pituinen se.

tiistai 5. heinäkuuta 2016

Niin on olt kiire, jot ei oo kerent piätää kammata...

Sellaista se on - loma !
Kotilaiturilla.


Kukkaa pukkaa.


Aurinko paistaa kotipihaan.


Kotirantaan.


 Kalamiehelle.


Juhannus oli niin herttainen.


 Ei puuttunut ruusuntuoksua kun Katri Vala ja keijunruusu kilvan pursusivat.


Istuttiin iltaa yömyöhään.


Kuunneltiin ja katseltiin, kuinka
 "Laine laulaa, aalto soittaa, tuuli vihellellä koittaa. 
Lämmin, leuto ilma liikkuu, korkealla pilvet kiikkuu"


Hengiteltiin hellettä Karjalan mailla.


Nautittiin upeasta musiikista Uukkari soikoon- tapahtumassa.


  Metsästettiin finiaaleja potagerin pylväisiin ja löydettiinkin,
 mutta sopisivat paremmin jos keskikäytävä olisi kilometrin mittainen.
 Tähän kymmenen metrin käytävälle päätyivät sammaluurnat.




Jäniksistä puheenollen... Myyräsota 5-1 mummille !


sunnuntai 12. kesäkuuta 2016

Sotatila

Alkuun ihana kuva akileijoista:


Älä jatka lukemista jos olet eläinten suuri suojelija ja luontojätti!

Hiljattain aktivoitui miun kasvisuuntainen mielialahäiriö ja nyt tulee sekä vihapuhetta että rumaa kuvaa. Olen nimittäin tappaja! No, tai ainakin suuri metsästäjä...
Eräänä aamuna kilahti perusteellisesti.
 Kukkapenkissäni, jonka talvi vei, pakkanen pani ja jyrsijä viimeisteli, näytti silti siltä, että suosikkini mantsuriankärhö kokee ylösnousemuksen. Aiemmin viimeviikolla olin nähnyt jonkin otuksen räystään alla oravaverkkojen takana ja sain ohjeen ampua sen. En sitte ampunu!!
Aamulla se jyrsijänpiru oli pistellyt suihinsa sekä bellikset että mantsurian.


 Vannoin kuolemaa otukselle ja suuntasin Terran aseosastolle. Eräänä aamuna sain saalista-HAH !



Eilen illalla: Suuri myyräsota: 2-1, mummi johtaa HAA!

Vaan yläpohjassa rapisee yhä....
Onko tämä enää tottakaan!? 
Tänään joukot siirrettiin uusiin taisteluasemiin. Liikekannallepanon teki koira
 Strategia meni niin, että pappa havaitsi sodan yläpohjassa julistetuksi, 
poika taisteli ja mumppa ite keräsi kaksi raatoa selluvilloista. Oravasota vol 1.
Mutta ei tämä tähän pääty, vaikka juuri nyt on hiljaista....


No, mutta kesäkukka-asetelmat on nyt viritelty ja perheen tulot siirretty läheisen puutarhan kassaan.
Tuosta kukkapylväästä syntyi ajatus, että niitä voisi olla useampiakin ja tänään rakenneltiinkin puuhiksen kanssa kolme lisää. Ne menevät potageriin finiaalien alle. Finiaalit ovat tiukassa Suomen-maassa, joten tilasin niitä Saksasta. Toivottavasti saan... 


Lisäksi tuunasin jo poistotuomion saaneet kukkaruukut uuteen uskoon ja hiisi vieköön!
Olenkin aika tyytyväinen!



 Kulta ei ole suosikkivärini, mutta  roiskasin pintaan vähän multaa, hiekkapuhallushiekkaa ja mustaa maalia, niin kyllä näillä nyt tämä kesä selvitään.


Kasvattelen täällä muuten chiliä ;)


😳







😳Strategia meni niin, että pappa havaitsi sodan yläpohjassa julistetuksi, poika taisteli ja mumppa ite keräsi raadot. Oravasota vol 

sunnuntai 5. kesäkuuta 2016

Kevät on Mäntylän ja Mummin parasta aikaa

Olen korvannut kasvimenetyksiä uusilla ja jäänyt odottamaan,
 josko kuitenkin vielä jokin ylösnousemus tapahtuisi.
 Ja tapahtuikin;
 mantsuriankärhö päätti kuin päättikin ryhtyä elolle vielä ja sekös minua ilahduttaa!
Nyt juuri olen villiintynyt näihin tummalehtisiin ja kirjaviin lajeihin. 
Ripottelen niitä sopiviin paikkoihin.
Näyttävät minusta mukavilta tummaa seinää vasten.



Rantasaunan terassilta oli runsas näkymä taas pilvikirsikoiden kukka-aikaan.



Lähemmin tarkasteltuna viime syksyn tulppani-istutukset ovat varsinainen väriläiskä
 kauhtuneessa, talven kurittamassa penkissä.



Tulppaaneista viisastuneena aion istuttaa niitä tästä lähtien joka syksy niin paljon kuin sielu (kukkaro) sietää.



Rantapatiolla säästyivät esikot, mutta ruusuangervot on kyllä kaivettava ylös.



Metsän siimeksessä päätti tämä alppiruusun rääpäle pullauttaa elämänsä ensimmäiset kukat. 
Vasta kahdeksan vuotta häntä on odoteltu.
 Kärsivällisyys ja kastelu palkittiin.



Aamut ovat parhaita.
Pertun kanssa pihakierrokselle ja sitten työhommiin.
Hyvin ehtii istuttaa aamulla ennen töihinlähtöä.



Niin.
Istuttaa ehtii, mutta ei istumaan.
Kyllä saa penkki kasvaa sammalta ihan rauhassa, sillä:
Tiedätkö, millainen on puutarha-adhd? 
Minä tiedän. On hieman kokemusta.
 Lähtee aamulla ulos istuttamaan, eksyy rantaan.
 Huomaa korsia hiekalla, päättää siivota rannan.
 Ottaa kuvia, muistaa istutettavat.
 Lähtee hakemaan taimia yläpihalta, tarttuu mennessään pariin rikkaruohoon.
 Huomaa kitkeneensä kukkapenkin.
 Jatkaa matkaa, osuu silmään oksasakset.
 Alkaa nipsiä kuivuneita oksia kiinanlaikkuköynnöksestä.
 Hakee pidemmät sakset, että voi nipsiä myös pilvikirsikkaa. 
Matkalla eksyy kasvimaalle. 
Huomaa yrttipenkissä kuolleet yrtit ja päättää nostaa ne pois.
 No samalla huomaa kuinka juolavehnä kasvaa komeasti alueella.
 Nostaa betonilaatat ylös ja kääntää koko yrttipenkin puhtaaksi juolavehnästä....
Että sitä rataa...



Paviljonkikin on ollut lähinnä läpikulkupaikka.



Mutta laiturilla on kyllä nautittu valosta, väreistä ja lämmöstä.
Ainahan se silmä kuitenkin harhailee etsien seuraavia kohennuskohteita.
Voi tätä elämää...



Kuolanpioni tuuheutuu pikkuhiljaa ja kukat lisääntyvät vuosi vuodelta.
Muut pionit ovatkin menetetyt, jopa Festiva Maxima.
Arvaa harmittaako ?


lauantai 21. toukokuuta 2016

Nonnii !




Nyt on listattu suuri osa talvimenetyksistä.
Pakko sanoa, että puutarha on pilalla monen vuoden ajan.
 Eipä sitä olisi voinut kuvitellakaan, kuinka paljon talvi voi viedä.
 Minua ei kyllä yhtään lohduta se, että muillakin on sama juttu.
Meni siis:
mantsuriankärhö
idän unikot
melkein kaikki syysleimut
monet esikot
kurjenpolvet
sormustinkukat(siemenpankki kylläkin olemassa, mutta ei kukkia tänä kesänä)
rotkolemmikit
ruusuangervot
pikkutalviot
kevätkaihonkukat suurelta alueelta
keijunkukat
särkynyt sydän
pioni
kaunokuusama
nukkapähkämö
valkoiset kurjenmiekat
syyspäivänhatut
kirjopikarililjat
astilbe
monta jättipoimulehteä
ukonkellot
rohtoraunioyrtti
mansikat
köynnöspinaatti
viiniköynnös
pensasmustikat

Nyt on valitukset valitettu. 
Nautin auringossa kylpevistä valkoisista kukkapilvistä 
ja alan keskittyä uudelleen istutuksiin.
Kyllä tämä vielä tästä iloksi muuttuu.
Onneksi on pari kauppapuutarhaa työmatkan varrella...



Ainiin...
Jouduin tietenkin leikkaamaan myös KAIKKI komeat seppelvarvut alas.
Aivan kuollutta tavaraa, mutta onneksi muutamia elämänalkuja juurilta löytyi.