Satanen täynnä !

Kas, kun kevään ensimmäinen päivä koitti,

on Mäntylässä tasan 

100

lukijaa!

Aivan kauniita, koskettavia ja itsetuntoa nostattavia kommentteja ja sähköposteja on sadellut siitä lähtien kun julistin arvonnan alkaneeksi.

KIITOS, KIITOS, KIIIIITOS ♥

Arvonnan suoritti Puuhis ja vaikka haluaisin tehdä lapaset teille jokaiselle, suosi onni tälläkertaa

Intianminttua.

Jos hän vain tahtoo osoitteensa toimitella, tuo PostiPate hänelle lähipäivinä lapaset Mäntylästä :)

Keväistä linnunlaulua jokaiselle lukijalle !

Karkauspäivä, mutta ei karattu kuitenkaan...

Tänään oli jännittävä päivä.
Sain hakea Viljon hoidosta jo varhain iltapäivällä 
ja sitten me mentiin ja shoppailtiin lumilapio.
Se oli Viljosta mukavaa, 
mutta vielä mukavampaa oli lumileikeissä


Viljon kanssa ei käy aika pitkäksi. Viikon päästä tulee puolitoista vuotta täyteen ja puhetta on ihan jonkin verran:
"Mummi istuu etupenkillä.
Laitetaan lapiolla lunta kolaan.
Lintu laulaa titityy.
Lapio kaatuu, auta mummi...."


Mummi: Viljo, oot kyllä maailman ihanin !
Viljo: Hyvä ! 


Aurinko paistoi ja välillä naurettiin ihan kippurassa kumpikin :)

Viljo komentaa jo tottuneesti koiraa:
Maahan !

Talvikin on kyllä kaunista aikaa, mutta 
HUOMENNA ALKAA KEVÄT !

Tupaan tupsahti hiljattain myös kaksi tunnustusta.

Ensin Korunajan Katilta, joka lausui:

Mäntylässä eletään kauniin maiseman ja puutarhan ympäröimänä.  Elämä on läsnä tässä ja nyt. 

ja sitten vielä

Eevireginalta, joka sanoo:

Puutarhoja, tuunausta ja käsitöitä. -Ihanan inspiroivia blogeja


Kiitän kovasti ja hyvin lämpimästi.
 Jaan kolme tunnustusta eteenpäin.


Tiinalle, Napit puuttuu- blogiin,
koska siellä on ällistyttäviä sukkia.


Viannalle Peltoon,
koska pidän hänen tyylistään.


sekä
Leenalle Otoksiin,
koska siellä on tahto, taito ja toteutus !

Voi sentään.

Viikonloppu on takana ja loppuviikolla iskenyt virusflunssa ei vaan ota talttuakseen. Vaikka en ollut todellakaan matkakunnossa päätin käydä tarkistamassa äidin tilanteen Savonlinnassa. Siellä kaikki hyvin, onneksi. Jopa niin hyvin, että muistinsa ja toimintakykynsä takaisin saanut muori halusi "soppailemaan".

 Ja mehän mentiin.

 Hänellä oli visio, että väriä on nyt saatava.Mustaa on ollut tarpeeksi. Oikopäätä toivetta toteuttamaan erääseen kaikkien tuntemaan kotimaisen designin puotiin. Sieltä sai TAAS huippupalvelua ja väriä elämään.

Ylpeänä tunnustan, että mittään en itelleni ostanu!

Viimeaikoina olen joutunut jonkinverran harrastamaan ulkolukua, sillä ensi-ilta lähestyy uhkaavaa vauhtia.

 Hui kamala!

 Jännittää jo nyt niin, että housut pyörii jalassa. Rooliasun housut kyllä oikeasti pyörivätkin jalassa...

Puuhis joutuu nyt hirrrveen, hirrrveen paljon avustamaan roolinluvussa ja, ja, ja....

Lopuksi pitäisi vielä laulaa.

Miksi minä taas lähdin tähän mukaan !?

Puuhis lämmittelee täällä kylkiään takan kupeessa.

Mutta ei kauan, sillä...

...oli varannut toukokuulle matkat Santorinin saarelle.

Puuhis aikoo siellä vanheta 

tai ainakin juhlistaa puolta vuosisataansa.

Pääsen mukaan :)

Kuva on Santorinin nettisivulta.

Ihanaa ystävänpäivää sinulle toivon minä.

Olkoon päiväsi iloa ja aurinkoa.

 Huolista vapaa ja

eloa täysi !

Nyt tunnustan, että aion ottaa vapauden muuttaa mieltäni, sillä olen joskus blogini alkutaipaleella luvannut, etten tule ikinä järjestämään arvontoja, piste.

Luulo ei ole kokemuksen väärti.

 Vaan kun ajattelin, että kirjoittelen vain omaksi huvikseni, eikä näitä kukaan lue- no korkeintaan oma perhe ja muutamat ystävät...

Kuitenkin nyt on jo  

95

ilmoittautunut lukijaksi ja tilastot ihan hämmentäviä.

Siihen ei oma perhe yllä, eivätkä ystävät riitä.

Olen itse ollut sadas lukija loistavassa kirjallisuusblogissa

ja jäin sinne ikuisiksi ajoiksi, koska Leenan vuoksi tiedän, mitä minun AINAKIN on luettava...

Heti kun Mäntylässä on 

100
lukijaa täynnä

tulee jollekin

lapaset :)

Tästä hetkestä siihen kun satanen täyttyy, osallistuu jokainen kommentin jättänyt arvontaan.

Kerro vaikka, miksi jäit Mäntylään?

Tai kerro ihan mitä vaan...

Ja sitten minä arvon !

Siihenhän voi mennä vuosi..tai kaksikin...

Pari sanaa vanhusten hoidosta

En ole koskaan aikaisemmin kirjoittanut lehteen, mutta nyt oli pakko. Tämä julkaistaan eräässä etelä-savolaisessa sanomalehdessä lähipäivinä. Toivottavasti herättää keskustelua.

Tapahtui Savonlinnassa:

Vanhempani halusivat selvitä mahdollisimman pitkään omin neuvoin, omassa kodissaan – tai isäni 86 v. sitä halusi. Hän ei kaivannut palveluja, sillä äitini 85v. palveli jo häntä, niin kuin ennenkin; siivosi, pyykkäsi, huolehti ruokakaupassa käymisestä ja valmisti ruuan. Isälle oli myös samanikäisten ja -henkisten ”ukkoringissä” kerrottu hyvin tarkkaan, miten surkeat olot tulee ja omaisuudet menee, jos ottaa ulkopuolista apua vastaan.

 Tilanne huononi kuitenkin merkittävästi viime keväänä äidin osalta, hänen saatuaan sydänvaivoja. Silloinkin isä kieltäytyi ulkopuolisesta avusta. Ainoana lapsena ja eri paikkakunnalla asuvana alkoivat minulla olla neuvot vähissä. Neuvottelut isän kanssa eivät tuottaneet tulosta, joten päädyin lievään pakottamiseen  ja otin yhteyttä kotisairaanhoitoon, josta äidille järjestyi helposti lääkkeenjako  ja siinä samalla hoitaja jo vähän näki vanhusten kotiolojen laatua muutenkin.

Keväällä 2011 olin ensimmäisen kerran yhteydessä kotipalveluun, jonka kanssa hyvässä yhteistyössä tehtiin heti napakasti suunnitelmaa kotiavun järjestämisestä vanhuksille. Mitään ei kuitenkaan vieläkään saatu aikaan, sillä isä kieltäytyi toistuvasti.

Kuukausien väsytystaistelun seurauksena isä kuitenkin lopulta suostui siihen, että äskettäin alzheimer- diagnoosin saaneelle äidille tuodaan lämmin ruoka kotiin; itsehän hän ei toki ruokaa tarvinnut, sillä pulla ja kahvi riittävät hyvin.  Veteraaniyhdistykseltä saatiin myös kerran ikkunanpesu loppukesästä.

Ruokapalvelu oli tarkoitus käynnistää kun isän ennalta sovittu leikkausaika olisi käsillä. Isä ei selvinnyt enää kotiin, vaan menehtyi näkemättä palveluita. Nopeasti järjestyi tässäkin muuttuneessa tilanteessa kotipalvelusta äidille hoitaja käymään kotona kolmesti päivässä, lämmin ruoka kotiin tuotuna, kauppakassipalvelu, kuntotiimin henkilö kartoittamaan liikkumista ja viriketoiminnan tarvetta sekä aina ajan tasalla oleva kotisairaanhoito tarvittaessa.

Olen nyt kolmen viikon ajan ollut tukemassa äidin pehmeää laskeutumista itsenäiseen elämään ilman isää ja olemme molemmat hämmästyneitä, tyytyväisiä ja kiitollisia Savonlinnan vanhustenhoidon laatuun, määrään ja saatavuuteen. Jotenkin media on onnistunut välittämään varsin negatiivisen ja pessimistisen kuvan  vanhustenhoidosta ainakin minulle ja niille joiden kanssa olen asiasta keskustellut ja varsinkin vanhuksille itselleen.

Kotiin tulevat hoitajat ovat toinen toistaan ystävällisempiä ja työhönsä motivoituneita. Kotipalveluohjaajat ovat tilanteiden tasalla ja vastaavat tyhmiinkin kysymyksiin aina kärsivällisesti ja aikaa säästelemättä. Myös tiedonkulku yksikössä ja suhteessa asiakkaaseen ja omaisiin on moitteetonta.  Minulle on kerrottu, että apua on vieläkin mahdollisuus lisätä, joten vanhan äitini lähitulevaisuus omassa kodissaan vaikuttaa varsin valoisalta . Voinen palata työhöni rauhallisin mielin ja luotaa, että silloin kun en ole paikalla, äitiäni hoidetaan parhaalla mahdollisella tavalla.

Arkistojen aarteet

Olen käynyt läpi kaikki isältäni jääneet arkistot. Niitä ON paljon. Vanhimmat asiakirjat vuodelta 1910. Maarekisteriotteita, karttoja, kauppakirjoja, pöytäkirjoja, testamentteja,  sotapäiväkirjoja...

Paljon sellaista, josta tiesin ja myös sellaista, josta minut oli pidetty sivussa. Se on siis mahdollista vielä 2000- luvulla.

Tulee mieleen Kaarlo Sarkian runo

Älä elämää pelkää

Älä elämää pelkää, 

älä sen kauneutta kiellä. 

Suo sen tupaasi tulla 

tai jos liettä ei sulla, 

sitä vastaan käy tiellä, 

älä käännä sille selkää. 

Älä haudoille elämää lymyyn kulje: 

Ei kuolema sinulta oveaan sulje.

Kuin lintu lennä, 

älä viipyen menneen rauniolla 

nykyhetkeä häädä. 

Suo jääneen jäädä, 

suo olleen haudassa olla, 

tulevaa koe vastaan mennä. 

Ole vapaa, kahleeton tuulen tavoin: 

On kuoleman portti aina avoin.

Älä koskaan sano: 

"Tämä on iäti minun." 

Elon maljasta juovu, 

taas siitä, jos tarpeen, kivutta luovu. 

On maailman rikkaus sinun, 

kun mitään et omakses ano. 

Elä pelotta varassa yhden kortin: 

Näet aina avoinna kuoleman portin.

Homma lähti lapasesta ja kulki sukkaan

Jos sinulle tulee murheita, niin neuloosi auttaa aina !

Puikot vaan viuhumaan...

Päätin kokeilla pitsineulelapasta, jonka ohje löytyi Kotiliedestä 19/2011. Lankana tässä on Novitan 7-veljestä. Eihän nämä nyt kovin lämpimät ole, selkäpuolelta varsinkaan, mutta vaikkapa nahkasormikkaan päällä ihan hyvät. 

Nooh kun sitten tavalliseen tapaan hutiloin niin toisesta tuli mallikerran pidempi ja kun en viitsinyt purkaa, neuloin kummallekin uuden parin. Yhdet lapaset olisivat siis vapaana....

 Sittenpä tilasin tuon kaikkien himoitseman sukkalehden, jota en onnistunut kaupoista metsästämään ja samassa mummo keksikin, että hänellähän on hyvä sukkakirja, josta hän aikoo tehdä lahjoituksen minulle. En pannut yhtään vastaan, sillä kirjassa on hyvät ohjeet ja hienot kuvat !

Nämä sukat valitsin kirjasta ensimmäisenä ja valmistuivatkin nopeasti. Eikö ole yksinkertaisen tyylikkäät ?

Lapasten pitsikuvioon jäin vähän kiinni ja tuli siitä sitten sukatkin. Lankavalinta on kyllä herkullisen värinen, mutta muuten ihan jonninjoutava. Liian lutrua sukkiin ja bambupuikotkin, sormista puhumattakaan, värjäytyivät ihan sinisiksi. 

Lankakaupassa ei ollut kuultukaan mokomasta värjäämistaipumuksesta.

 Myös ensimmäinen siemenlähetys saapui hyötykasviyhdistyksestä !!

Tilasin Steviaa myös parille kasvattelukaverille, koska jos en sitä onnistu itse kasvattamaan, käyn sitten naapurissa salaa napsimassa...

Steviasta meillä on kokemuksia jauheena ja sitähän tarvitaan siis minimaalisen vähän sokeriin verrattuna. Lievä sivumaku vähän häiritsee, mutta katsotaan, mitä tuosta tuoreena syntyy.

Parempi se jokatapauksessa on kuin keinotekoiset makeutusaineet.

Vielä pitää vähän odotella...

KEVÄTTÄ !