...matkalla jossain Suomessa

Täältä minä lähdin viime sunnuntaina ja koskaan ei ole lähtö ollut niin vaikeaa.
 En voi edes laittaa kuvia potagerista, joka jäi juuri harsot poistettuna,
 terhakoine taimineen ja yrtteineen Mäntylään, Puuhiksen hmm.... turvallisiin käsiin....
No, anyway...
Luotan hänen kasvatustaitoihinsa !

Pilvikirsikat kukkivat ihan hulluina ja nopeasti.

Pionit olivat jo isoilla nupuilla ja kaikki muukin niin rehevää.

Puuhis on huiskinut kotona ihan hurjana, sillä kaikki terassit on öljytty,

 pihakalusteet pesty, grillin rakennus aluillaan....

... mutta mummi se vaan opiskelee

-kesälläkin.

Nyt on kandintyön aihe valmisteltuna...

Tutkimukseni taustana ja virittäjänä aion käyttää esteetikko, kirjailija, filosofian professori

 Hans Ruinin(1891-1980) lausumaa (1929): 

”Käsitteiden älyperäinen valo on terävää, mutta kylmää;

 taiteellinen katsantotapa, jota me kaikki juuri arkea varten enemmän tarvitsemme

 ja joka meidän tulisi omaksua, on lämmittävää auringonpaistetta,

 jolle kaikki olennot avautuvat”,

 sekä Vygotskyn ajatusta:

” Leikki on tunteen, tahdon ja ajattelun koulu.”

Tutkimuksessani on katkelma Topeliuksen sadusta,

 jonka tarkoituksena on virittää kasvattajaa ajattelemaan esteettisiä sisältöalueita

 ja sisällyttämään ne leikkiin pirstaloimatta pienen (1-3v.) lapsen päivää erillisiin tuokioihin.

 Satukatkelman tarkoituksena onkin ajatuksissani siis ensisijaisesti virittää kasvattajaa…

”Lähde kesällä aamuvarhaisella ulos kun ilma on vielä kasteenraikas ja etsi pellonpientareilta: siellä on tuhansittain todellisia satuaarteita. Mene sitten rantaan ja katso, kuinka veden pinta hienosti karehtii: sinne on sinisin kirjaimin kirjoitettu satoja satuja, kunhan vain opettelet niitä lukemaan. Syksyllä mene kuuntelemaan honkien huminaa - hongat ovat mestarikertojia jotka osaavat tarinoida jättiläisistä ja muistavat monen monta ikiaikaista muinaissatua. Syksyn tullen voit suunnata vaelluksesi myös kanervikkoon tai pysähtyä kuuntelemaan kullankeltaisten lehtien kaihoisaa supatusta. Talvella voit ryhtyä tavaamaan jääkukkien hauraita säkeitä ikkunaruudusta tai rientää ulos tulkitsemaan riimejä, joita huurre on taikonut puiden oksille. Kevään tullen tarkkaa värien leikkiä taivaanrannalla: siellähän hohtavat ja välkkyvät satujen häikäisevimmät lumolinnat. Ja syksyin, talvin ja keväin voit ryhtyä mielin määrin lukemaan tähtien hopeasatuja: ne ovat luonnon puhtaimpia ja ylevimpiä satuja, onhan Luoja itse ne kirjoittanut tummuvalle iltataivaalle.

Voi pikku Marja, tiedä että luonnossa ei mikään ole kuollutta - kaikki elää ja hengittää, aistii, tuntee ja puhuu. Sinun omassa vallassasi on, haluatko tällä kaikella rikastuttaa sieluasi. Jos niin teet, sinun ei koskaan tarvitse palella tämän maailman ankarimmassakaan tuiskussa.”

Saapas nähdä, mitä sanoo ohjaaja tästä. 

Jokatapauksessa teoriaosuutta on jo kirjoitettu ja alkututkimus tehty.

 Tutkimuskysymys aseteltu ja metodi fenomenografinen toimintatutkimus.

Taitaa tosiaan tulla hyvin omannäköinen, jos ylipäätään näillä voi jatkaa...

Jos ei voi, niin täytyy muuttaa suuntaa :)

"Oman kullan silmät , sinisen on harmaat,

ne on minun mielessäni aina.

Joka sunnuntaki, vällii viikollaki,

aina kun vain silmäni kiinni painan."

...Ja onneksi se kulta tulikin viikonlopuksi opiskelijaa Kainuuseen ilahuttamaan.

Lähdettiin sitten yhdessä tutustumaan lähiympäristöön.

Paltaniemen kuvakirkko oli kyllä käymisen arvoinen nähtävyys ja opastus aivan ensiluokkainen.

Tästä "Viimeinen tuomio" maalauksesta, joka on pääoven yläpuolella,
kertoi opas, että alaosa on poistettu joskus,
sillä herkät naisihmiset pyörtyilivät sitä katsoessaan vaikuttavan saarnan jälkeen.
Maalauksessa  miehet ovat taivaassa ja naiset helvetissä !?
Näitä "opetuskuvia" on siis Kainuun kansa katsellut saarnoja kuunnellessaan jo 1700- luvulla.

Hiukan rannoilla Sotkamossa, Eino Leinon varhaisihastuksen sanoin...

"Kahloivat lapset riemuiten,

valkoista hiekkarantaa,

katseli kaarnavenheitään,

aalto ne kauas kantaa.

Yllä päilyvän ulapan,

viri virsiä soitti,

varjossa tyynet lahdelmat, 

 aurinko vuorilta koitti."

                                                Helmi Auvinen

Päivän päätteeksi Vuokatinvaaroilla patikoimassa ja maisemia ihailemassa.

Kyllä nyt taas jaksaa viikon opiskella :)

Voi kyllä !!

Pihat ON siivottu.

Siemenet ON kylvetty.

Daaliat ON istutettu.

Erityispedagogiikan peruskurssi ON valmis... ja pari muutakin tehtävää.

Olisi enää viissataakuus ikkunaa pestävänä...

Ja ensiviikolla tulee lisää tehtävää,

kuten se virkamiesruotsi...

Miksi sinä, Pappa, olet tämän traktorin tänne laittanu?
Joko kohta leikataan ruohoa?

Museokamaa

Ei sillä, että itseeni tuolla museokamalla olisin viitannut, 

mutta on sitä maailmassa

- siis minunkin maailmassani-

 vielä itseänikin vanhempia asioita.

 No, ensin kuitenkin jäittenlähtö.

Vappupäivänä lähti kotirannasta jäät.

 Sinne jäi armaiset aallot, kun ajelimme Karjalaan kevättöihin ja kevätöihin,

 monenmonta muistettavaa mielessä risteillen.

 Karjalan Pyhäjärvestä lähtivät jäät sitten toisena toukokuun päivänä,

 tässä rippeet Pikkupajarilan rannasta. 

Sinne putosi talviturkki.

Kuikka souteli rantavedessä kun kaivettiin sammaloitunutta nuotiopaikkaa esille.

Siinä on uusiokäytössä Pikkumummon 1940- luvulla käsinlyömät tiilet.

Hieman ovat jo murustuneet aikojen saatossa,

 mutta niitä on runsaasti lisää toisaalla, josta aikanaan täydennetään...

Syötiin myös gourmet- evästä, kovan päivän päätteeksi.

Ja nyt antiikkia, antiikkia- osastoon...

Tuvassa on tehty ratkaisevia muutoksia.

Sieltä lähtivät nyt kuuta kiertämään kamalat -80-luvun nahkakalusteet ja kirjahyllyt.

Hui, miten vapauttava tunne !

Ai, mitä tuli tilalle?

Tilalle tuli Mäntylän vanha (6v.) sohva, aitasta vanha (95v.), nelimetrinen penkki.

 Samoille sijoilleen, josta on melkein kuusikymmentä vuotta sitten siirtynyt sinne aittaan.

Ei mahtunut kääntyilemään ovissa, joten tuli ikkunasta.

Sen verran oli jo elämänjälkiä, että

laitoin siihen maton, muuten olisi saattanut istujille tulla tikku per... pyrstöön.

Sohvapöytänä on nyt perunalaatikko kantenaan jauhosalvon kansi.

Heh !

Navetan parvesta löytyi kiikkustuoli, joka sinne kannettiin kun olin alakoululainen.

Voi tätä sivistystä.

Tässä kohdassa on sanottava, että onneksi kaikki on säästetty,

 mutta noin sadannen kaatopaikkakuorman jälkeen ei tule enää mieleen kiitellä,

 sillä myös kaikki jonninjoutava on pakattu ensin muovikassiin ja sitten vielä apulantasäkkiin,

 että varmasti säilyy jälkipolville !!

Myös apulantasäkit on pakattu muoviin...

Tuvasta päästiin sitten asiaan, eli sinne navetanparveen.

Museo on nyt perustettu, siivottu ja järjestelty.

Kansakoulun vanha höyläpenkki ja työkalut pääsivät kauniisti esille.

Oli ilo itsekin niitä ihailla.

Aitasta löytyi taas kaikenlaista. Lihatiinusta piilukirveeseen.

On vaakaa ja punnusta, länkeä ja setolkkaa.

Vielä on hakematta reen jalakset peräpellon ladosta ja tuultokone lantalan matolta.

Uskoisin, että tästä vielä ihan hauska kotimuseo kehkeytyy.

On siellä myös kirnu, separaattori, talon ensimmäinen lypsykone ja sensellaista...

Käyn nyt vähän taas opiskelemassa ja sitten jatketaan...

Ja loppuun vielä parit biisonit.

Kuule kevään kohinaa ja lintujen laulua..

Tulin, näin ja koin.

Lauantaina palasin elämäni rankimman opiskeluviikon jälkeen Kainuusta

 KOTIIN.

Ensimmäisenä pihakierrokselle.

Sillä, vaikka Puuhis lähetteli lumensulamis- ja piippakuvia, 

oli kaikki omin silmin todettava. 

KYLLÄ !

Se tulee tänäkin vuonna. 

Kaikki matojen makuuhuoneen asukit tuntuvat haluavan yhtäaikaa  valoa ja ilmaa. 

Joka puolelta nousee pippaa.

Ruutuyrttitarhassa on selvinnyt talvesta yksi salvia.

Hellästi rapsuttelin asumustaan ja oioin lehtiä valoon.

Siitä riemusta, että pääsin ulkoilmaan kirjojen äärestä edes yhdeksi päiväksi, 

siivosin koko potagerin. Leikkasin mansikat ja rapsuttelin melkein hammasharjalla rivivälit.

Voi ilon päivää !!

Kyllä nyt taas jaksaa, kunhan tuo selkä ja olkapaa asettuvat.

Eivät tykänneet äkkirutuistuksesta.

Ilon puutarhapäiviä ja puutarhan ilonpäiviä sinullekin :)

Lukileikki

Olen harrastellut lukemista, leikkimistä, lukuleikkimistä, leikkilukemista, 

opittavan lukemista ja luettavan oppimista.
Kirjoitetun ymmärtämistä ja ymmärryksen kirjoittamista.

Ulkoasuna olen käyttänyt sisennystä, viittaamista, kappalejakoa, toppapukua ja kurahousuja.

Lihavointia olen harrastellut ihan muuten vaan ja monella tapaa;

pyrstöhän tästä istumisesta  leviää ja pää !

Pitäisi olla varovaisempi toiveissaan, ne näetsen tuppaavat toteutumaan. 

Kuinka monta kertaa olen laulanut :

... ja kun mä sitten joskus olen aikuinen, niin toivon että oppimasta koskaan lakkaa en...

No sitä saa, mitä tilaa !

Onneksi on tuo Wilkki, joka aina välillä käy leikkimässä leikisti ja oikeesti.

Ja tämän jälkeen ei tule enää YHTÄÄN lumikuvaa !

MILLOIN TULEE KESÄ ???